Tää on musta ihan tosi hieno! Joona Petterssonin kuvia matkan varrelta, Olli Aittoniemi oli graafikkona ja musat teki Uusi Fantasia, Nordinin Reino teki sanat ja legendaarinen Vicky Rosti laulaa.
maanantai 19. joulukuuta 2011
maanantai 12. joulukuuta 2011
Moldova
Matka Romanian suistolta Moldovaan oli ikimuistoinen, eikä helpommasta päästä. Suunniteltuna lähtöpäivänä Tonavan suistoalueen Sfantu Gheorgesta ei sitten lähtenytkään paatin paattia.. Joten säädimme paikalliselta kalastajalta moottorivenekyydin, jolla suhautimme reilun 40km:n matkan mantereelle. Satamasta saatiin joltain kalastajalta kyyti kylille. Busseja ei mennyt, taksejakaan ei näkynyt. Joten otettiin sitten lifti Muhigriolista Tulceaan, jossa tapasimme Joonan, meidän toisen kuvaajan. Sovimme Tulceassa suoran taksikyydin Cahuliin, Moldovaan. Osa matkanhinnasta maksettiin kuljettajalle etukäteen bensoja varten. Kuski ei sitten halunnutkaan ajaa loppuun saakka, vaan jätti meidät rajakaupunki Galatiin. Pikkasen tuli vääntöä jotta saimme osan rahoista takaisin, mutta onnistuimme lopulta. Sitten olikin uuden kulkupelin vuoro, Tonava ylitettiin lossilla. Rannasta otimme taas allemme taksin, sovimme hinnaksi 25e, päämääräämme Cahuliin, Moldovaan. Romanian ja Moldovan rajalle päästyämme kuljettaja kuitenkin ilmoitti, että matkamme päättyy hänen osaltaan tähän. Rajavartiosto mies tuli myös tilanteeseen mukaan ja kertoi että tällä häiskällä ei ole vakuutuksia autossa ja eikä kansainvälistä ajokorttia, että missään nimessä tämä häiskä ei Moldovaan voisi ajaa. Kehotti meitä myös maksamaan kuljettajalle hänen haluamansa summa. Kerroimme tilanteesta, rajavartiosto oli selkeästi ollut samankaltaisessa tilanteessa ennenkin. Emme suostuneet summaa maksamaan, ei tietenkään, muutaman kilometrin matka, Helsingissäkin on halvemmat taksihinnat. Rajavartioston kundi myös ilmoitti että raja-alueella ei saisi kävellä, Moldovaan päästääksemme meidän pitäisi liftata jonkun rajaa ylittävän auton kyytiin. Näin siis päätettiin tehdä, mutta ennen sitä pitäisi vääntää vedättäjä kuskin kanssa hinta kohdilleen. Siitähän tuli riemuisa vääntö, lopulta kuski nappasi Joonan kameran, mä ampaisin kuskin perään autoon, pitäen kamerasta kiinni, siinä sitten rehattiin, kumpikaan ei luovuttanut. Huutoa, vääntöä, pikkasen sylkeäkin.. Lopulta hässäkän jälkeen kuski lupasi laskea hintaa 15e ja tilanne alkoi purkautumaan. Liikaa sekin, mutta aivan sama, pääasia että päästäis jatkamaan matkaa. Kuski sai jonkun totaali hulluuskohtauksen ja jäi huutamaan autonikkunasta törkeyksiä ja häiritsemään peukku pystyssä tienposkessa seisovaa Lottaa. Päästiin mukavan perheen kyytiin, heitettiin pari lanttia kyydistä. Jihuu, vihdoin Moldovassa, vannoin olevani menemättä Romaniaan enää koskaan.
Alkoi olla jo alkuilta ja Joona sai säädettyä meille pimeän taksi, jotta pääsisimme sinne Cahuliin/Rosuun mahdollisimman nopeasti. Tais olla jotkut veljekset jotka meidät nappasi kyytiin, mukavasti autossa tärisi ja paukku pikku teitä pitkin körötellessä. Moldovan vehreys yllätti täysin ja maisemat olivat uskomattoman kauniita. Yksi mun lempileffoista, "Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen" on kuvattu Bessa-arabiassa eli siis nykyisen Moldovan alueella. Sitä siinä autossa istuessani mietin katselessani huikean vehreää Moldovan maaseutua.
Päästiin perille Rosuun ja vihdoin tapasimme majoittajamme, sympaattisen moldovalaismiehen Constantinin. Constantin asuu edelleen kotitalossaan äitinsä kanssa, muut perheen sisaruksista ovat lähteneet laittomasti maasta muualle Eurooppaan.
Aamusuihku Rosun kyläss, Cahulissa.
Suomi vs Moldova futismatsi
Moldovalainen herkku on raaka sianiho.
Moldovan pääkaupungissa, Chisinaussa, pyörimme pari päivää paikallisten hippien kanssa, josta jatkoimme kohti Transnistriaa, maata jota ei ole virallisesti olemassa. Transnistriassa on kuitenkin oma rajavartiosto, oma valuutta, oma pressa, oma poliisi, oma passi..
"Valtion agentti" Andrej (työskentelee toimittajana/kirjailijana) antoi meille pikaesittelyn maastaan. Transnistriassa oli kuin neukkulassa konsanaa, leninin patsaat ovat edelleen pystyssä ja venäjämielisyys kukoistaa.
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Jälkimuisteloita Bulgaria
Meidän Mustanmeren reissusta on ehtinyt vierähtämään jo puoli vuotta.
Olen moneen kertaan matkaa kelaillut ja sitä uudelleen elänyt, syksy kun vierähti editissä, kuvatuista matskuista telkkariohjelmaa tehden. Lopputuloksen voi nähdä TV2:lla maanantaisin klo 19.30, alkaen 23.1.2012. Kaiken kaikkiaan sarjassa on 6 osaa, 30min /jakso.
Olen moneen kertaan matkaa kelaillut ja sitä uudelleen elänyt, syksy kun vierähti editissä, kuvatuista matskuista telkkariohjelmaa tehden. Lopputuloksen voi nähdä TV2:lla maanantaisin klo 19.30, alkaen 23.1.2012. Kaiken kaikkiaan sarjassa on 6 osaa, 30min /jakso.
Reissun eka peti.
Vihdoin oltiin vihdoin tien päällä, hirmuinen jännitys ja täpinä. Siellä sitten ihmeteltiin keskenämme helteisessä Sofian illassa, millainenkohan reissu meille oikein tulisi? Millaisia ihmisiä kohtaisimme? Mitä kaikkea hienoa tulisimmekaan kokemaan? Selviäisimmekö matkasta ilman suurempia ongelmia? Mulla oli vierähtänyt matkansuunnittelussa oikeastaan koko kevät. Toisaalta Lotta lähti aikataulullisista ongelmista johtuen ihan kylmiltään reissuun, ei tiennyt maista eikä majoittajistakaan juurikaan mitään. Meidän lähtökohdat olivat siis hyvinkin erilaiset. Se mikä meitä tilanteessa yhdisti, oli se että kummatkin lähdettiin reissuun raatoina. Mä kevään suunnitteluista, säädöistä yms. asioista johtuen, Lotalla taas oli ollut rankka työrupeama Unkarissa. Ihmeteltiin millaisina ihmisinä palaisimme takaisin .. ; )
Bulgarian ensimmäinen peti
BULGARIA TOP5
- Balkan musa-gaala Sofiassa
- Banitsa (bulgarialainen pasteija) aamupala kera bulgarian jogurtin Sofiassa
- Polsko Kosovon raukea elämänrytmi
torstai 21. heinäkuuta 2011
Reissusta kotiin
Mustanmeren kierros elää tällä hetkellä lämpimissä muistossa ja Suomessakin olemme olleet jo reilut pari viikkoa. Lotan heinäkuu kuluu Joensuussa Kulman Pojat -elokuvan kuvauksissa ja mä vietän aikaa Helsingissä uusilla hoodeilla, uutta kämppää hiljalleen laitellen.
Matka ja koetut asiat muuttavat matkalaisia, ympäröivä maailma muuttuu ja elämäntilanteet muuttuvat. Joku viisas sanoi joskus, että ainoa pysyvä ja välttämätön asia maailmassa on muutos. Uskon häntä. Niin hieno ja merkittävä kokemus kuin itse reissu olikin, nyt tuntuu tarpeelliselta ottaa iisisti, maata pihalla riippumatossa ja vaan olla. Saunoa. Ehkä pulahtaa uimaan. Ilman paineita siirtymisestä seuraavaan paikkaan, seuraavalle hostille, seuraavaan maahan. Jos tulee kaipuu liikkeeseen, otan fillarin alle ja lähden pyöräilemään ympäri kesäistä Helsinkiä.
Blogi jatkaa hiljaiseloaan heinäkuun ajan, päivittelemme tätä jos siltä tuntuu. Mutta viimeistään elokuun puolessa välissä alkaa blogin suhteen taas aktiivisempi kausi jolloin alamme lisäilemään videoklippejä yms sälää.. Omasta puolestani, toivotan hyvää kesää kaikille!
Asku
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
Georgian kolme kovinta petiä
1. Stalinin lapsuuden sänky
Ensimmäinen petikontakti Georgian kamaralla. Juhannusaaton kunniaksi hypistelimme alle neljävuotiaan diktaattorin makuusijaa ja totesimme pikku-Josefin viettäneen liian monia yksinäisiä, painajaistentäytteisiä öitä ja loppu on sitten historiaa.
2. Giorgin kissanpissapedit
Tbilisin yössä painoimme päämme Giorgin kissan tuhrimien liinavaatteiden väliin, mutta ummistuneiden silmien verkkokalvoilla tanssivat kaupungin 3D-suihkulähteet, valaistustaan muuttava silta ja majesteetillinen tv-torni, jonka välke saa Eiffel-tornin näyttämään hammastikulta.
3. Tbilisin toisella laidalla
Talossa, jonka parvekkeen läpi kasvoi viikunapuu ja jonka puutarhakeinussa haurasluinen isoisä suri edesmennyttä vaimoaan, nukuimme univelkoja pois tuntikaupalla. Vakoilimme vastapäisellä kukkulalla kohoavaa kasvottoman multimiljonäärin laboratoriota muistuttavaa palatsia ja jäystimme paistettua munakoisoa. A vot.
Nyt yöbussissa matkalla Kappadokiasta Istanbuliin. Göremen kylässä paikallisen räätälin luona vietetyt kaksi yötä nousevat kepeästi yöpaikkojen kärkikastiin, sen verran kauniisti soi iltaisin rumpu ja kaikui kaduilla moskeijoiden kutsu.
Lotta
Ensimmäinen petikontakti Georgian kamaralla. Juhannusaaton kunniaksi hypistelimme alle neljävuotiaan diktaattorin makuusijaa ja totesimme pikku-Josefin viettäneen liian monia yksinäisiä, painajaistentäytteisiä öitä ja loppu on sitten historiaa.
2. Giorgin kissanpissapedit
Tbilisin yössä painoimme päämme Giorgin kissan tuhrimien liinavaatteiden väliin, mutta ummistuneiden silmien verkkokalvoilla tanssivat kaupungin 3D-suihkulähteet, valaistustaan muuttava silta ja majesteetillinen tv-torni, jonka välke saa Eiffel-tornin näyttämään hammastikulta.
3. Tbilisin toisella laidalla
Talossa, jonka parvekkeen läpi kasvoi viikunapuu ja jonka puutarhakeinussa haurasluinen isoisä suri edesmennyttä vaimoaan, nukuimme univelkoja pois tuntikaupalla. Vakoilimme vastapäisellä kukkulalla kohoavaa kasvottoman multimiljonäärin laboratoriota muistuttavaa palatsia ja jäystimme paistettua munakoisoa. A vot.
Nyt yöbussissa matkalla Kappadokiasta Istanbuliin. Göremen kylässä paikallisen räätälin luona vietetyt kaksi yötä nousevat kepeästi yöpaikkojen kärkikastiin, sen verran kauniisti soi iltaisin rumpu ja kaikui kaduilla moskeijoiden kutsu.
Lotta
torstai 23. kesäkuuta 2011
Pieni pala Ukrainaa
Matka on ylittänyt puolivälinsä, viikonpäivät ja valuutat virtaavat sormien lomitse. Pääkopassa tapahtuu kummallisia oivaltamisia, kun liikkuminen ja pysähtyminen vaihtavat merkityksiä keskenään. Ihmisten sohvat vilisevät silmissä kuin puut junan ikkunassa, mutta jokainen kulkupelin kyytiin astuminen puolestaan tuntuu kuin kotiin palaisi.
Odessa otti meidät vastaan auringonlaskun aikaan kirkkojen kultaiset kupolit välkkyen. Söimme Maximin kodissa pastaa, joimme kuohuviintä ja seurasimme kuinka parikymmensenttisten piikkikorkokenkien nahkaremmit kiinnittyivät poikkeuksellisen sorjien miehen nilkkojen ympärille. Maaseutumatkailun jälkeen ilahduimme kaupungin sykkeestä ja tanssasimme hikipäissämme homoklubilla, jossa Maximin drag-show päättyi spagaattiin ja iltamme auringonnousuun.
Paheellisen elämän jälkeen kaahasimme Jaltalle, jota mantereen puolella reunustavat vehreinä kohoavat vuoret, merellä taas satapäiset meduusaparvet. Jaltan rantabulevardilla todistimme ihmiskunnan hedonismia täydellä volyymillään, mutta sen verran absurdeilla mausteilla, että ilmiöstä voi jopa nauttia. Sieltä löytyvät niin Maailman kahdeksan ihmettä mikrokoossa kuin "Ukrainan Lahjakkaimmat Lapset" tanssahtelemassa Lenin-patsaan juurella (jonka sormi herkeämättä osoittaa ylikansallisen hampurilaisketjun suuntaan), välkkyviä polkupyöriä, välkkyviä moottoriveneneitä, välkkyviin luomiväreihin sonnustautuneita naisia, chinchilloja, ennustajia, you name it.
Nyt Tbilisissä, Georgiassa, jossa näin alkuun hengähdämme hiukan. Lämmin kiitos Ukrainan hosteille Maximille ja Nadyalle!
P.S. Pari päivää sitten löysin Askulta rastan, joten täytynee freesaantua.
Lotta
Joona
Odessa otti meidät vastaan auringonlaskun aikaan kirkkojen kultaiset kupolit välkkyen. Söimme Maximin kodissa pastaa, joimme kuohuviintä ja seurasimme kuinka parikymmensenttisten piikkikorkokenkien nahkaremmit kiinnittyivät poikkeuksellisen sorjien miehen nilkkojen ympärille. Maaseutumatkailun jälkeen ilahduimme kaupungin sykkeestä ja tanssasimme hikipäissämme homoklubilla, jossa Maximin drag-show päättyi spagaattiin ja iltamme auringonnousuun.
Paheellisen elämän jälkeen kaahasimme Jaltalle, jota mantereen puolella reunustavat vehreinä kohoavat vuoret, merellä taas satapäiset meduusaparvet. Jaltan rantabulevardilla todistimme ihmiskunnan hedonismia täydellä volyymillään, mutta sen verran absurdeilla mausteilla, että ilmiöstä voi jopa nauttia. Sieltä löytyvät niin Maailman kahdeksan ihmettä mikrokoossa kuin "Ukrainan Lahjakkaimmat Lapset" tanssahtelemassa Lenin-patsaan juurella (jonka sormi herkeämättä osoittaa ylikansallisen hampurilaisketjun suuntaan), välkkyviä polkupyöriä, välkkyviä moottoriveneneitä, välkkyviin luomiväreihin sonnustautuneita naisia, chinchilloja, ennustajia, you name it.
Nyt Tbilisissä, Georgiassa, jossa näin alkuun hengähdämme hiukan. Lämmin kiitos Ukrainan hosteille Maximille ja Nadyalle!
P.S. Pari päivää sitten löysin Askulta rastan, joten täytynee freesaantua.
Lotta
Joona
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
perjantai 17. kesäkuuta 2011
Kolmen miehen ja kolmen kuun Moldova
Öinen kuu Moldovassa on suuri riippumatta siitä missä päin maata sitä tiirailee. Tai ainakin siinä uskossa toistaiseksi olen.
Etelä-Moldovalaisessa Rosun kylässä kuu nousi pimeälle tähtitaivaalle viinipensaiden taakse, kirkkaana ja täytenä. Susi ulvoi ja koirat haukkuivat. Me joimme kotiviiniä Moldovan ensimmäisen miehen, Constantinin kanssa.
Chisinaulaisessa puistossa, hippien gatheringissä rumpujen paukkeessa, nokkahuilujen soidessa ja sammakoiden kurnuttaessa kovemmin kuin viidakossa konsanaan, koimme täydellisen kuunpimennyksen. Maanvarjo peitti kuun. Me joimme mate-teetä Moldovan toisen miehen, Nickin kanssa. Samaisen miehen kanssa istuimme tänään illalla kerrostalon katolla Chisinaun lähiössä. Taivaalla lensi sateliitti ja lepakoita. Kuu nousi taivaalle, suurena ja punaisena. Me joimme kaksikymmentä vuotta vanhaa viiniä.
Huomenna lähdemme Transnistrian läpi kohti Odessaa. Mitä luultavammin kuu möllöttää taivaalla ja sitä ihmettelemme yhdessä Moldovan kolmannen miehen, Andrejn kanssa. Andrej tosin ei pidä itseään moldovalaisena vaan transnistrialaisena. Mutta kuu on meille kaikille sama.
Mitä sitten tapahtui, siitä kuuletta seuraavalla kerralla.
Asku
Etelä-Moldovalaisessa Rosun kylässä kuu nousi pimeälle tähtitaivaalle viinipensaiden taakse, kirkkaana ja täytenä. Susi ulvoi ja koirat haukkuivat. Me joimme kotiviiniä Moldovan ensimmäisen miehen, Constantinin kanssa.
Chisinaulaisessa puistossa, hippien gatheringissä rumpujen paukkeessa, nokkahuilujen soidessa ja sammakoiden kurnuttaessa kovemmin kuin viidakossa konsanaan, koimme täydellisen kuunpimennyksen. Maanvarjo peitti kuun. Me joimme mate-teetä Moldovan toisen miehen, Nickin kanssa. Samaisen miehen kanssa istuimme tänään illalla kerrostalon katolla Chisinaun lähiössä. Taivaalla lensi sateliitti ja lepakoita. Kuu nousi taivaalle, suurena ja punaisena. Me joimme kaksikymmentä vuotta vanhaa viiniä.
Huomenna lähdemme Transnistrian läpi kohti Odessaa. Mitä luultavammin kuu möllöttää taivaalla ja sitä ihmettelemme yhdessä Moldovan kolmannen miehen, Andrejn kanssa. Andrej tosin ei pidä itseään moldovalaisena vaan transnistrialaisena. Mutta kuu on meille kaikille sama.
Mitä sitten tapahtui, siitä kuuletta seuraavalla kerralla.
Asku
torstai 16. kesäkuuta 2011
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Avoin kirje Bukarestille
Voi Bukarest minkä teit. Yritys suhtautua sinuun nimesi mukaisesti "nautinnon kaupunkina" kariutui hämmentäviin vastakohtaisuuksiin, joihin kaduillasi törmäsimme. Pohjimmiltasi olet varmasti miellyttävää seuraa ja omaat taatusti enemmän tasoja kuin mitä kahden päivän visiitillämme pystyimme havaitsemaan, mutta kanssasi viettämästämme ajasta jäi silti hämmentävä maku suuhun.
On todettava, että mielialasi muuttui useita kertoja päivässä. Iltapäivällä päätit olla säyseä ja luottamusta herättävä, annoit auringon paistaa puistoihin ja 100 vuotta vanhan talon pihalle, jossa majoituimme. Sohvissa et pihistellyt, vaan jaoit niitä kummallekin omamme ja kaupan päälle mitä mukavimman hostin. Houkuttelit kävelemään katujasi pitkin, joilla huokui latinalaisen amerikan henki ja joiden yllä sotkeutuivat kaaottiset sähköjohdot yhä monimutkaisimmille solmuille.
Illalla aloit yllättäen kuitenkin säikytellä. Näytit meille mitä kaikkea sinuun mahtuu aina liimaa nuuhkivista, hampaattomista mustalaismummoista ja katulapsista ihmisulosteiden reunustamiin joenvarsiin saakka. Annoit meidän kuulla tarinoita, joissa avoimista auton ikkunoista saa turpaansa ja joissa ostetaan aseita, eikä pelätä käyttää niitä. Melkein saimme pullosta päähämme ja jäimme kaasuttavien autojen alle. Yhtäkkiä kaduillasi tuntuivat vallitsevan viidakon lait.
Kaikki ei tietenkään ole sinun syytäsi, sinä et valitse ketä kätket helmoihisi. Ehkä kuvamme sinusta olisi erilainen, mikäli olisimme viettäneet aikamme toisenlaisessa seurassa. Varattuasi hostimme kokonaan itsellesi, tutkimme sinua hänen ystävänsä opastuksella. Kaikki oli aluksi mallillaan ja yhteinen sävel mitä duurivoittoisin, mutta sitten tapahtui valitettava käänne. Miksi et sinä hetkenä, jolloin istuimme mukavan ravintolan terassilla mehevän kala-aterian jälkeen, kääntänyt huomiotamme muualle? Jos olisit juuri silloin juoksuttanut eteemme joukon katusoittajia tai legendaarisia miehiä karhuineen, ei keskustelu olisi koskaan harhautunut väärille urille. Silloin emme olisi koskaan saaneet tietää seuralaisemme suvaitsemattomuudesta ja pahoittaneet mieltämme loppuvierailun ajaksi. Joskus on hyvä olla tietämättä toisesta ihmisestä kaikkea.
Lähetämme kaikesta huolimatta sinulle nyt lämpimät terveiset täältä Romanian maaseudulta, Tonavan suistoalueelta, jossa ensimmäistä kertaa kastoimme varpaamme Mustaanmereen. Nauramme hiekkateillä vastaan tallustaville lehmille, aaseille ja hevosille, jotka näyttävät päättävän kaikesta täällä päin. Uimme ja olemme onnellisia. Toivomme, että ailahtelevaisesta mielenlaadustasi huolimatta tulet saamaan paljon uusia ystäviä ja että pidät hyvää huolta Ralucasta ja hänen köyhistä naapureistaan.
Vastaustasi odotellen,
Lotta ja Asku
On todettava, että mielialasi muuttui useita kertoja päivässä. Iltapäivällä päätit olla säyseä ja luottamusta herättävä, annoit auringon paistaa puistoihin ja 100 vuotta vanhan talon pihalle, jossa majoituimme. Sohvissa et pihistellyt, vaan jaoit niitä kummallekin omamme ja kaupan päälle mitä mukavimman hostin. Houkuttelit kävelemään katujasi pitkin, joilla huokui latinalaisen amerikan henki ja joiden yllä sotkeutuivat kaaottiset sähköjohdot yhä monimutkaisimmille solmuille.
Illalla aloit yllättäen kuitenkin säikytellä. Näytit meille mitä kaikkea sinuun mahtuu aina liimaa nuuhkivista, hampaattomista mustalaismummoista ja katulapsista ihmisulosteiden reunustamiin joenvarsiin saakka. Annoit meidän kuulla tarinoita, joissa avoimista auton ikkunoista saa turpaansa ja joissa ostetaan aseita, eikä pelätä käyttää niitä. Melkein saimme pullosta päähämme ja jäimme kaasuttavien autojen alle. Yhtäkkiä kaduillasi tuntuivat vallitsevan viidakon lait.
Kaikki ei tietenkään ole sinun syytäsi, sinä et valitse ketä kätket helmoihisi. Ehkä kuvamme sinusta olisi erilainen, mikäli olisimme viettäneet aikamme toisenlaisessa seurassa. Varattuasi hostimme kokonaan itsellesi, tutkimme sinua hänen ystävänsä opastuksella. Kaikki oli aluksi mallillaan ja yhteinen sävel mitä duurivoittoisin, mutta sitten tapahtui valitettava käänne. Miksi et sinä hetkenä, jolloin istuimme mukavan ravintolan terassilla mehevän kala-aterian jälkeen, kääntänyt huomiotamme muualle? Jos olisit juuri silloin juoksuttanut eteemme joukon katusoittajia tai legendaarisia miehiä karhuineen, ei keskustelu olisi koskaan harhautunut väärille urille. Silloin emme olisi koskaan saaneet tietää seuralaisemme suvaitsemattomuudesta ja pahoittaneet mieltämme loppuvierailun ajaksi. Joskus on hyvä olla tietämättä toisesta ihmisestä kaikkea.
Lähetämme kaikesta huolimatta sinulle nyt lämpimät terveiset täältä Romanian maaseudulta, Tonavan suistoalueelta, jossa ensimmäistä kertaa kastoimme varpaamme Mustaanmereen. Nauramme hiekkateillä vastaan tallustaville lehmille, aaseille ja hevosille, jotka näyttävät päättävän kaikesta täällä päin. Uimme ja olemme onnellisia. Toivomme, että ailahtelevaisesta mielenlaadustasi huolimatta tulet saamaan paljon uusia ystäviä ja että pidät hyvää huolta Ralucasta ja hänen köyhistä naapureistaan.
Vastaustasi odotellen,
Lotta ja Asku
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Saksalaisia Milanossa, saksalaisia Bukarestissa
Tapasin eilen sattumalta paikallisen baarin ulkopuolella (jostain syystä milanolaiset viihtyvät aina baarin ulkopuolella seisoskellen, vaikka sisällä olisi musiikkia, tilaa ja tuoleja...) saksalaisen kundin, joka kiertää tällä hetkellä Etelä-Eurooppaa sohvasurffaten. Muutama kuukausi sitten hän lähti liikkeelle kotoaan Berliinistä ja suuntasi Ranskan läpi ensin Espanjaan, sitten Portugaliin (mikä oli kuulemma tähän mennessä ainoa paikka, josta hän ei ollut onnistunut löytämään majoittajaa) ja sieltä vähitellen Italiaan, jossa aikoo viettää seuraavat kolme viikkoa.
Juttelimme sohvasurffaajan kanssa tietenkin kyseisen matkustusmuodon ihanuudesta ja helppoudesta, mutta myös siitä, miltä tuntuu, kun majoittaja on kuin toiselta planeetalta tai kun majoittajaa ei ylipäänsä löydy...Kerroin herralle myös toki Lotan ja Askun matkasta Mustanmeren ympäri ja kaikki paikalla olijat totesivat yhteen ääneen: "APUA! Itä-Euroopassa sohvasurffaaminen on äärimmäisen vaikeaa ja epämiellyttävää!". Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Lotalla ja Askulla on käynyt todella hyvä tsägä, sillä viestit matkalta ovat olleet lähes pelkästään positiivisia. Ja myös Bukarestista näyttää löytyvän saksalaisia.
Hauskaa, kun ympärillä matkustetaan, mutta hauskaa olla paikoillaan samasta syystä.
Milanosta, Sissi
Juttelimme sohvasurffaajan kanssa tietenkin kyseisen matkustusmuodon ihanuudesta ja helppoudesta, mutta myös siitä, miltä tuntuu, kun majoittaja on kuin toiselta planeetalta tai kun majoittajaa ei ylipäänsä löydy...Kerroin herralle myös toki Lotan ja Askun matkasta Mustanmeren ympäri ja kaikki paikalla olijat totesivat yhteen ääneen: "APUA! Itä-Euroopassa sohvasurffaaminen on äärimmäisen vaikeaa ja epämiellyttävää!". Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Lotalla ja Askulla on käynyt todella hyvä tsägä, sillä viestit matkalta ovat olleet lähes pelkästään positiivisia. Ja myös Bukarestista näyttää löytyvän saksalaisia.
Hauskaa, kun ympärillä matkustetaan, mutta hauskaa olla paikoillaan samasta syystä.
Milanosta, Sissi
tiistai 7. kesäkuuta 2011
Polsko Kosovo, Bulgaria
Läpeensä hyvä olo maaseudun rauhassa. Päivän kuumin hetki on taittumassa alkuillan lämmöksi, jossain kaukana viheltää junan pilli. Miroslavin perheessä päivän suurin tapahtuma oli koiranpennun saapuminen talouteen. Rakia-pulloon naapurissa vaihdettu rotankokoinen tulokas kusaisi alkutekijöikseen päälleni, mutta varastaa silti sydämiä. Idyllisen tilanteen tahrasi ainoastaan allekirjoittaneen erhe kutsua koiranpentua kielivirheen vuoksi "maksulliseksi naiseksi", joka sai Nora-tytön alahuulen hetkeki väpättämään. Tilanne saatiin kuitenkin selvitettyä, enkä usko traumoja jääneen.
Vehreiden kukkuloiden sylissä lepäävä 1800:n asukkaan Polsko Kosovo on täynnä mitä sydämellisimpiä persoonia. Viiksekäs herra on maalannut oman kuvansa hevosvaunujensa kylkeen. Pienin koskaan näkemäni traktori röhisee ohi vetäen perässään vaunua, joka on lastattu täyteen kuokat selässään hytkyviä mummoja. Kulkukoiria on kaikkialla ja toisensa ohittaessaan ne vaihtavat viheliäisiä katseita. Aasit seisovat tienvarsilla yhtä paikallaan kuin ilma.
Kaupunkielämän jälkeen mukautuminen pikkukylän rytmiin vei päivän. Eilisilta meni pysähtyneisyyteen totutellessa, tämä päivä siitä nauttiessa. Olo on kuin Kyllikki Villan matkakirjoissa. Niissä istutaan laivan hyteissä päiviä, seurataan valon vaihtumista, nukahdetaan ja herätään, otetaan hörppy konjakkia ja horjahdetaan silloin tällöin aaltojen voimasta. Täällä aurinko kiertää perunapellon päästä päähän ja siinä se ilta sitten onkin.
Huomenna vuorossa on Bukarest. Juna/bussimatka sinne tulee viemään lukuisia ekstratunteja. Asku johtaa ginirommissa 1-0, eli meikäläisellä viivästyksistä riippuen 3-6 tuntia aikaa korjata tilanne.
Lotta
Vehreiden kukkuloiden sylissä lepäävä 1800:n asukkaan Polsko Kosovo on täynnä mitä sydämellisimpiä persoonia. Viiksekäs herra on maalannut oman kuvansa hevosvaunujensa kylkeen. Pienin koskaan näkemäni traktori röhisee ohi vetäen perässään vaunua, joka on lastattu täyteen kuokat selässään hytkyviä mummoja. Kulkukoiria on kaikkialla ja toisensa ohittaessaan ne vaihtavat viheliäisiä katseita. Aasit seisovat tienvarsilla yhtä paikallaan kuin ilma.
Kaupunkielämän jälkeen mukautuminen pikkukylän rytmiin vei päivän. Eilisilta meni pysähtyneisyyteen totutellessa, tämä päivä siitä nauttiessa. Olo on kuin Kyllikki Villan matkakirjoissa. Niissä istutaan laivan hyteissä päiviä, seurataan valon vaihtumista, nukahdetaan ja herätään, otetaan hörppy konjakkia ja horjahdetaan silloin tällöin aaltojen voimasta. Täällä aurinko kiertää perunapellon päästä päähän ja siinä se ilta sitten onkin.
Huomenna vuorossa on Bukarest. Juna/bussimatka sinne tulee viemään lukuisia ekstratunteja. Asku johtaa ginirommissa 1-0, eli meikäläisellä viivästyksistä riippuen 3-6 tuntia aikaa korjata tilanne.
Lotta
maanantai 6. kesäkuuta 2011
BULGARIA
Ensimmäinen etappi: Sofia takana! Seuraava stoppi on Polsko Kosovo, katso kartta:
View Sohvilla surffausta in a larger map
View Sohvilla surffausta in a larger map
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Lähtemisen keveydestä
Muistan sen hetken, kun tajusin lähtemisen yksinkertaisuuden. Kymmenen vuotta sitten lukion päättäneenä muutin kotikaupungista Helsinkiin opiskelemaan. Oli heinäkuun loppu ja minulla oli liikaa päällä. Ensimmäistä kertaa juna-aseman tiskillä ostin, vahvalla Itä-Suomen murteella, pelkän menolipun. Seisoin asemalaiturilla mankka toisessa, jukkapalmu toisessa kädessä ja ihmettelin lähtemisen helppoutta; sen kun ilmoittaa minne haluaa mennä, astuu kulkupelin kyytiin ja vilkuttaa saattajille.
Vuosia myöhemmin läpikävin samansuuntaisia ajatuksia Andalusiassa. Kolmen viikon roadtripillä vietin ainoana ajokortittomana tunteja vuokra-auton takapenkillä uimapatjan kyljessä ja tuijotin haltioituneena karuja vuoria ja hoikkavartisia, valkeita tuulimyllyjä. Lonely Planet suttaantui alati vaihtuvista suunnitelmista ja vuoroaamuin joku porukasta kömpi hostellin respaan mumisemaan: "Una noche mas". Ajattelin, että kyse on valinnoista, ei mistään sen kummemmasta. Sitä voi joko jäädä tai lähteä, aina pään päälle löytyy katto, aina tie vie jonnekin.
Matkustamisen ei silti täydy olla pelkästään yksinkertaista, vaikka lähteminen filosofialtaan sitä olisikin. Tunnen vastenmielisyyttä lukiessani matkareportaaseja, joista on kiillotettu pois kaikki se päivittäinen kömpelyys, joista reissaaminen koostuu. Reissaaminen on myös ongelmia ja niiden ratkaisuja. Hutilyöntejä ja ylimitotettuja tunnereaktioita. Pakettiin kuuluu se, että etsii öisessä kaupungissa kartta täristen majapaikkaa ja pelkää autioilla kaduilla omien kenkien kiviseinistä kimpoilevaa kopinaa. Tai se, että paikallinen kauppias viilaa linssiin 6-0. Hyvin todennäköisesti tulee myös riideltyä matkakumppanin kanssa, podettua ankaraa syyllisyyttä länsimaalaisuudestaan ja/tai stressattua bussista myöhästymisestä aivan liikaa. Sellaista se on. Elämä on elämää kaikkialla, myös matkalla.
Lauantaina alkava Mustanmeren turnee tulee väistämättä sisältämään ylä-ja alamäkiä. Sisällä kytee miellyttävä polte. Jännittää, miten ihmiset suhtautuvat kameroihin ja säilyvätkö ne tallessa? Onko Delta Dunariilla suuria hämähäkkejä? Kestävätkö polvet rinkan painoa? Miten päättyy Istanbuliin järjestetty Suomi-Turkki jalkapallo-ottelu? Miten on mahdollista omaksua bulgarialainen tapa nyökätä "ei":n merkiksi ja pudistaa päätään tarkoittaessaan "kyllä"? Miltä tuntuu leijua kuumailmapallossa Kappadokian yllä?
Suunnitelmat tulevat muuttumaan useasti, säätöä piisaa. Kiperät tilanteet ratkotaan kolikkoa heittämällä. Lähtemisessä itsessään ei kuitenkaan ole mitään sen kummempaa, kuin ehtiä huomisaamun 615:een. Ja aina pitää muistaa vilkuttaa saattajille.
Lotta
Vuosia myöhemmin läpikävin samansuuntaisia ajatuksia Andalusiassa. Kolmen viikon roadtripillä vietin ainoana ajokortittomana tunteja vuokra-auton takapenkillä uimapatjan kyljessä ja tuijotin haltioituneena karuja vuoria ja hoikkavartisia, valkeita tuulimyllyjä. Lonely Planet suttaantui alati vaihtuvista suunnitelmista ja vuoroaamuin joku porukasta kömpi hostellin respaan mumisemaan: "Una noche mas". Ajattelin, että kyse on valinnoista, ei mistään sen kummemmasta. Sitä voi joko jäädä tai lähteä, aina pään päälle löytyy katto, aina tie vie jonnekin.
Matkustamisen ei silti täydy olla pelkästään yksinkertaista, vaikka lähteminen filosofialtaan sitä olisikin. Tunnen vastenmielisyyttä lukiessani matkareportaaseja, joista on kiillotettu pois kaikki se päivittäinen kömpelyys, joista reissaaminen koostuu. Reissaaminen on myös ongelmia ja niiden ratkaisuja. Hutilyöntejä ja ylimitotettuja tunnereaktioita. Pakettiin kuuluu se, että etsii öisessä kaupungissa kartta täristen majapaikkaa ja pelkää autioilla kaduilla omien kenkien kiviseinistä kimpoilevaa kopinaa. Tai se, että paikallinen kauppias viilaa linssiin 6-0. Hyvin todennäköisesti tulee myös riideltyä matkakumppanin kanssa, podettua ankaraa syyllisyyttä länsimaalaisuudestaan ja/tai stressattua bussista myöhästymisestä aivan liikaa. Sellaista se on. Elämä on elämää kaikkialla, myös matkalla.
Lauantaina alkava Mustanmeren turnee tulee väistämättä sisältämään ylä-ja alamäkiä. Sisällä kytee miellyttävä polte. Jännittää, miten ihmiset suhtautuvat kameroihin ja säilyvätkö ne tallessa? Onko Delta Dunariilla suuria hämähäkkejä? Kestävätkö polvet rinkan painoa? Miten päättyy Istanbuliin järjestetty Suomi-Turkki jalkapallo-ottelu? Miten on mahdollista omaksua bulgarialainen tapa nyökätä "ei":n merkiksi ja pudistaa päätään tarkoittaessaan "kyllä"? Miltä tuntuu leijua kuumailmapallossa Kappadokian yllä?
Suunnitelmat tulevat muuttumaan useasti, säätöä piisaa. Kiperät tilanteet ratkotaan kolikkoa heittämällä. Lähtemisessä itsessään ei kuitenkaan ole mitään sen kummempaa, kuin ehtiä huomisaamun 615:een. Ja aina pitää muistaa vilkuttaa saattajille.
Lotta
tiistai 31. toukokuuta 2011
Muutama päivä reissuun aikaa..
Jiihaa! Vatsanpohjassa kutkuttaa. Lähtöön on enää muutama päivä aikaa, mutta paljon on asioita vielä tekemättä. Kamerakalusto on suurinpiirtein kunnossa, mutta ei riittävästi. Vielä pitää hankkia kaikkea pientä mutta tärkeää sälää. Lisäksi pitäisi valikoida ja pakata rinkkaan kuteet, (toisin sanoen pyykkäämistäkin on tiedossa, mukaanlukien makuupussin pesu, argh)..
Tällä reissulla yhdistyy mahtavasti sekä työ että huvi ja toki se on vaikuttanut myös matkan suunnitteluun ja aikatauluttamiseen valtavasti. Monesti matkaan on tullut lähdettyä vain hyppäämällä johonkin liikkumavälineeseen sen enempää miettimättä mitä tuleman pitää. Mentyä sinne minne nenä näyttää. Niin mennään nytkin, mutta tällä kertaa raamit reissulle ovat selkeämmät, suunnitelmissa on olla tietyissä ennalta sovituissa paikoissa tiettyinä päivinä, mutta saa nähdä kuinka käy. Busseista ja junista ei koskaan tiedä. Ja CS:n (couchsurfing.orgin) avulla reissaamisessa muuttuvia tekijöitä on paljon, hosteille voi tulla viime hetkellä esteitä monista eri syistä tai meidän aikataulut muuttua, joka taas voi vaikuttaa jo sovittuihin yöpaikkoihin, jolloin tarvitsee etsiä uusi majoittaja jota ei välttämättä samasta kaupungista löydy... Sinänsä aivan mahtavaa kun mikään ei loppujenlopuksi ole varmaa. Samalla se on tietty pikkasen haastavaa koska jokatapauksessa pitää saada telkkariohjelmaakin tehtyä ; ) Ehkäpä just kaikki säätäminen ja muutokset ovat ohjelman suola, katotaan miten käy ; )
Matkan ensimmäinen etappi on Sofia ja vielä viime viikolla suunnitelmissa oli mennä yöpymään leipurikundi Svetille, Svetille tulikin muuta menoa ja hän joutui perumaan. Toissa viikolla luulimme menevämme muusikkojamppojen kommuuniin, jossa petinä ois ollut heidän koiransa sohva. Muusikkokundien bändi on ilmeisen hyvä ja heille pukkasi keikkaa muualle Bulgariaan, joten meiltä lähti yöpaikka samalla.. Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan Sofiassa meitä odottaa sympaattisen oloinen, kolmekymppinen Nikolay, ammatiltaan hän on tarinankertoja. Toivottavasti hänelle ei tule esteitä ja pääsemme lauantaina kuulemaan muutaman lennokkaan legendan elämästä Bulgariassa!
Ja mitäs sitten tapahtuu, siitä kuulette ensi kerralla.
Asku
Tällä reissulla yhdistyy mahtavasti sekä työ että huvi ja toki se on vaikuttanut myös matkan suunnitteluun ja aikatauluttamiseen valtavasti. Monesti matkaan on tullut lähdettyä vain hyppäämällä johonkin liikkumavälineeseen sen enempää miettimättä mitä tuleman pitää. Mentyä sinne minne nenä näyttää. Niin mennään nytkin, mutta tällä kertaa raamit reissulle ovat selkeämmät, suunnitelmissa on olla tietyissä ennalta sovituissa paikoissa tiettyinä päivinä, mutta saa nähdä kuinka käy. Busseista ja junista ei koskaan tiedä. Ja CS:n (couchsurfing.orgin) avulla reissaamisessa muuttuvia tekijöitä on paljon, hosteille voi tulla viime hetkellä esteitä monista eri syistä tai meidän aikataulut muuttua, joka taas voi vaikuttaa jo sovittuihin yöpaikkoihin, jolloin tarvitsee etsiä uusi majoittaja jota ei välttämättä samasta kaupungista löydy... Sinänsä aivan mahtavaa kun mikään ei loppujenlopuksi ole varmaa. Samalla se on tietty pikkasen haastavaa koska jokatapauksessa pitää saada telkkariohjelmaakin tehtyä ; ) Ehkäpä just kaikki säätäminen ja muutokset ovat ohjelman suola, katotaan miten käy ; )
Matkan ensimmäinen etappi on Sofia ja vielä viime viikolla suunnitelmissa oli mennä yöpymään leipurikundi Svetille, Svetille tulikin muuta menoa ja hän joutui perumaan. Toissa viikolla luulimme menevämme muusikkojamppojen kommuuniin, jossa petinä ois ollut heidän koiransa sohva. Muusikkokundien bändi on ilmeisen hyvä ja heille pukkasi keikkaa muualle Bulgariaan, joten meiltä lähti yöpaikka samalla.. Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan Sofiassa meitä odottaa sympaattisen oloinen, kolmekymppinen Nikolay, ammatiltaan hän on tarinankertoja. Toivottavasti hänelle ei tule esteitä ja pääsemme lauantaina kuulemaan muutaman lennokkaan legendan elämästä Bulgariassa!
Ja mitäs sitten tapahtuu, siitä kuulette ensi kerralla.
Asku
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
SOHVASURFFAUKSEN AAKKOSET
Sohvasurffaus eli couchsurfing tarkoittaa majoittumista vieraiden ihmisten kodeissa. Se on enemmän kuin vain yöpymistä ventovieraiden sohvilla, sillä siinä myös tutustutaan vieraisiin kulttuureihin paikallisten ihmisten arjen kautta. Lisäksi sohvasurffaus tukee ekologista ja halpaa matkailua.
Lotta ja Asku lähtevät viikon päästä sohvasurffaamaan Mustalle merelle, mutta niille, jotka haluavat itsekin kokea sohvasurffauksen ilot, tässä muutama ohjenuora:
1. Liity couchsurfing.org-palveluun.
2. Luo itsellesi mahdollisimman monipuolinen profiili, jossa kerrot itsestäsi, asunnostasi, matkustustottumuksistasi, harrastuksistasi jne.
3. Liitä profiiliisi kuva.
4. Kun joku kirjoittaa sinulle, muista vastata, sillä kaikki vastaamattomat viestit heikentävät "mainettasi" sivustolla.
5. Kun valitset henkilöitä, joille kirjoittaa, tarkasta a) heidän vastausprosenttinsa, b) heidän viimekertainen sisäänkirjautumisensa ja c) heidän referenssinsä (suositukset, joita muut palvelun käyttäjät jättävät). Mikäli vastausprosentti on pieni, viimeisestä sisäänkirjautumisesta on kauan tai referenssit ovat negatiivisia, harkitse uuden henkilön etsimistä.
6. Muista aina kirjoittaa referenssi, kun majoitat jonkun tai majoitut jonkun henkilön luona.
7. Kirjoita mieluummin "CS-request" kuin "message", sillä CS-requestit ovat helppolukuisempia ja toimivat paremmin.
8. Älä koskaan siirrä keskustelua esim. Facebookiin tai sähköpostiin, sillä CS-sivusto tallentaa kaikki sivustolla käydyt keskustelut ongelmien varalta.
9. Kun olet saanut majapaikan, pyydä aina majoittajasi osoite ja puhelinnumero.
10. Vie majoittajallesi tuliainen. Suklaa tai muu makeinen ei lähes koskaan ole huono vaihtoehto, mutta parasta olisi, mikäli voisit viedä jotain kotimaastasi (kuten esim. jääkaappimagneetteja, joissa on poroja...Näitä Lotta ja Asku ottavat omalle matkalleen mukaan.).
Helsingissä, Sissi
Lotta ja Asku lähtevät viikon päästä sohvasurffaamaan Mustalle merelle, mutta niille, jotka haluavat itsekin kokea sohvasurffauksen ilot, tässä muutama ohjenuora:
1. Liity couchsurfing.org-palveluun.
2. Luo itsellesi mahdollisimman monipuolinen profiili, jossa kerrot itsestäsi, asunnostasi, matkustustottumuksistasi, harrastuksistasi jne.
3. Liitä profiiliisi kuva.
4. Kun joku kirjoittaa sinulle, muista vastata, sillä kaikki vastaamattomat viestit heikentävät "mainettasi" sivustolla.
5. Kun valitset henkilöitä, joille kirjoittaa, tarkasta a) heidän vastausprosenttinsa, b) heidän viimekertainen sisäänkirjautumisensa ja c) heidän referenssinsä (suositukset, joita muut palvelun käyttäjät jättävät). Mikäli vastausprosentti on pieni, viimeisestä sisäänkirjautumisesta on kauan tai referenssit ovat negatiivisia, harkitse uuden henkilön etsimistä.
6. Muista aina kirjoittaa referenssi, kun majoitat jonkun tai majoitut jonkun henkilön luona.
7. Kirjoita mieluummin "CS-request" kuin "message", sillä CS-requestit ovat helppolukuisempia ja toimivat paremmin.
8. Älä koskaan siirrä keskustelua esim. Facebookiin tai sähköpostiin, sillä CS-sivusto tallentaa kaikki sivustolla käydyt keskustelut ongelmien varalta.
9. Kun olet saanut majapaikan, pyydä aina majoittajasi osoite ja puhelinnumero.
10. Vie majoittajallesi tuliainen. Suklaa tai muu makeinen ei lähes koskaan ole huono vaihtoehto, mutta parasta olisi, mikäli voisit viedä jotain kotimaastasi (kuten esim. jääkaappimagneetteja, joissa on poroja...Näitä Lotta ja Asku ottavat omalle matkalleen mukaan.).
Helsingissä, Sissi
torstai 26. toukokuuta 2011
KARTTA
Kesäkuun kartta on nyt julkaistu! Se löytyy tuolta ylhäältä omana navigointipalkkina.
View Sohvilla surffausta in a larger map
Maakohtaisia karttoja tulossa pian!
Maria
View Sohvilla surffausta in a larger map
Maakohtaisia karttoja tulossa pian!
Maria
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Puhtaat valkeat, keltaiset, oranssit, siniset pöksyt ja muuta olennaista
Pesukoneeni juuri linkosi ihanan auliisti koneellisen putipuhtaita vaatteita. Ihanaaa. Pesukone, arkipäivän luksus. Olen parisen kertaa reissannut pidempiä aikoja, yli kuukauden ja silloin tuo arkipäivän luksus, pesukone on asia, jota kaipaan kunnon suihkun ohella eniten. Thaimaassa vein ihanan keltaisen hellemekkoni pikkupesulaan, jossa sitä taidettiin pestä vähän rankemmalla kädellä, kun tuli takaisin reikineen päivineen ja lievästi tummentuneena. No, se on toisaalta osa matkailun jännitystä, että ei tiedä missä kunnossa vaatteet tulevat pesusta takaisin! Aika harvoin annan vaatteitani matkalla kenellekään muulle pestäväksi, mutta joskus kuitenkin. Muina aikoina pesen vaatteeni itse.
Tässäpä siis päivän kuuma vinkki matkalle lähtevälle: ota mukaan parisen metriä narua ja pieni pussi pesupulveria. Narun saat melkein minne vaan kiinni ja pesupulveri auttaa pesuissa alkuun. Riippuen myös paikasta minne lähdet, saattaapi olla, ettei ihan heti ensimmäisestä kojusta löydy pesuainetta.
Kuivia vaatteita ja kesän reissuja odotellen,
Maria
Tässäpä siis päivän kuuma vinkki matkalle lähtevälle: ota mukaan parisen metriä narua ja pieni pussi pesupulveria. Narun saat melkein minne vaan kiinni ja pesupulveri auttaa pesuissa alkuun. Riippuen myös paikasta minne lähdet, saattaapi olla, ettei ihan heti ensimmäisestä kojusta löydy pesuainetta.
Kuivia vaatteita ja kesän reissuja odotellen,
Maria
maanantai 23. toukokuuta 2011
Sziasztok!
Kotiinpaluu on luksusta! Kuuden viikon reissun jälkeen oma futoni hellii selkärankaa ja suomalainen vesijohtovesi puolestaan makuhermoja. Vielä parin päivän ajan Helsingin rakennusten mataluus tuntuu korosteisen sympaattiselta, ruoka kaupassa kalliilta (mitä se onkin) ja paluu alkukesästä kevääseen puhtaasti aikamatkailulta. Hassua nähdä lehtien tulevan puihin kahdesti...there's a glitch in the matrix...
Hetken ehtii nukkua univelkoja pois oman kodin kultaisella laverilla, kunnes mennään taas. Kuukauden mittainen reissu Mustalle merelle starttaa kahden viikon päästä, valmistelut alkakoot.
Tässä jäähyväiset Budapestille kuvakollaasin muodossa, näkemiin ja kiitos kaloista!
Fogasházin pileet, ei vielä täyttä
Teatteritilaa siivotaan
Aamuöistä bar hoppingia, veli tuli kylään
Pyöräpooloa?
The hero square
Tonava
Maatuskameri Szentendressä
Gellert-vuoren valtaus
Lotta
Hetken ehtii nukkua univelkoja pois oman kodin kultaisella laverilla, kunnes mennään taas. Kuukauden mittainen reissu Mustalle merelle starttaa kahden viikon päästä, valmistelut alkakoot.
Tässä jäähyväiset Budapestille kuvakollaasin muodossa, näkemiin ja kiitos kaloista!
Fogasházin pileet, ei vielä täyttä
Teatteritilaa siivotaan
Aamuöistä bar hoppingia, veli tuli kylään
Pyöräpooloa?
The hero square
Tonava
Maatuskameri Szentendressä
Gellert-vuoren valtaus
Lotta
perjantai 20. toukokuuta 2011
Slurps Baked Pineapple
PAISTETTU ANANAS (Baked Pineapple)
Tässä huippuresepti matkan varrelta, USA:sta.
1 tlk ananasmurskaa
200 g sokeria
1 ½ leipäviipaletta, pieniksi palasiksi revittynä
neljä ruokalusikallista voita
kuva Maria
Sekoita keskenään ananasmurska, sokeri sekä leipä ja laita seos
paistovuokaan. Kaada päälle voi. Paista 190 asteessa tunnin ajan.
A vot!
Sissi
Tässä huippuresepti matkan varrelta, USA:sta.
1 tlk ananasmurskaa
200 g sokeria
1 ½ leipäviipaletta, pieniksi palasiksi revittynä
neljä ruokalusikallista voita
kuva Maria
Sekoita keskenään ananasmurska, sokeri sekä leipä ja laita seos
paistovuokaan. Kaada päälle voi. Paista 190 asteessa tunnin ajan.
A vot!
Sissi
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Asku ja 3 juttua...
Kellari/vintti
Pitäisi saada aikaiseksi tyhjennettyä ennen matkaa. Pursuavat turhaa roinaa, mutta myös kaikkea tärkeää. Löysin hiljattain mahtavia vanhoja valokuvia.
Kengät
Uusien hankinta edessä mahdollisimman pian. Haluaisin kevyet, mukavat, kestävät ja hyvännäköiset sellaiset.
Pelikortit
Texas Holdem on lemppari. Hirveän hauska peli. Eilinen "huima" 6. sijoitus Journalistien Pokeri SM:ssä toi kovasti iloa, pikkuriikkisen rahaa ja uudet Grandcasinon pelikortit. Reissussa ehdottomat. Joskus matkakassa karttuu ja toisinaan taas ei..
Pitäisi saada aikaiseksi tyhjennettyä ennen matkaa. Pursuavat turhaa roinaa, mutta myös kaikkea tärkeää. Löysin hiljattain mahtavia vanhoja valokuvia.
Kengät
Uusien hankinta edessä mahdollisimman pian. Haluaisin kevyet, mukavat, kestävät ja hyvännäköiset sellaiset.
Pelikortit
Texas Holdem on lemppari. Hirveän hauska peli. Eilinen "huima" 6. sijoitus Journalistien Pokeri SM:ssä toi kovasti iloa, pikkuriikkisen rahaa ja uudet Grandcasinon pelikortit. Reissussa ehdottomat. Joskus matkakassa karttuu ja toisinaan taas ei..
maanantai 16. toukokuuta 2011
yks kaikkea eli Marian kolmonen
ANGEL EYES
Kävin viime vuoden puolella teksasilaisen Midlaken keikalla Helsingin Tavastialla. Lämppäämässä oli eräs herra John Grant, aikaisemmin tuttu The Czars bändistä. Ja kylläpä lämpesinkin, niin, että joka kerta, kun herran samenttinen ääni kajahtaa kuulokkeistani, sydämeni sulaa, mieleni lepää ja aika ajoittain leijuu melankolian rajalla. Viime aikoina olen kuunnellut The Czarsin versiota Abban "Angel Eyes" -biisistä. Se löytynee täältä ja originaali täältä.
ISÄN FARKKUPAITA
Kaivoin tuossa taannoin isän vaatekaappia ja sieltä löytyi ihana, kulunut Marlboro Classics farkkupaita. Elämän pieniä iloja.
KIRJEKAMU
Sitten lapsuusvuosien en ole kirjoitellut kenenkään kanssa, siis ihan oikeita kirjeitä. No tässä taannoin löysin itselleni kirjekaverin, ystävän jonka tapasin sattumalta Chiang Maissa, Thaimaassa, nettikahvilassa. Toimittaja kun on, niin istui vieressäni hiljaa ja työsti artikkelia Burman juntasta ja minä taas puolestani luonnollisesti kälätin kovaäänisesti Skypessä, pakkohan siitä oli syntyä keskustelu. No, neljä vuotta myöhemmin on selvinnyt, että uusiseelantilainen ystäväni rakastaa Muumeja ja Astrid Lindgreniä ja jaamme kaipuun käsin kirjoitettuja kirjeitä kohtaan. Kaikki alkoi kortista, joka saapui Hondurasista tuossa parisen kuukautta sitten. Kyseinen nuori mies on muuten liftannut enemmän kuin yhden valtameren yli, mutta siitä ehkä lisää seuraavalla kerralla.
Aurinko nousee taas, Chiang Mai / Thaimaa
Maria
Kävin viime vuoden puolella teksasilaisen Midlaken keikalla Helsingin Tavastialla. Lämppäämässä oli eräs herra John Grant, aikaisemmin tuttu The Czars bändistä. Ja kylläpä lämpesinkin, niin, että joka kerta, kun herran samenttinen ääni kajahtaa kuulokkeistani, sydämeni sulaa, mieleni lepää ja aika ajoittain leijuu melankolian rajalla. Viime aikoina olen kuunnellut The Czarsin versiota Abban "Angel Eyes" -biisistä. Se löytynee täältä ja originaali täältä.
ISÄN FARKKUPAITA
Kaivoin tuossa taannoin isän vaatekaappia ja sieltä löytyi ihana, kulunut Marlboro Classics farkkupaita. Elämän pieniä iloja.
KIRJEKAMU
Sitten lapsuusvuosien en ole kirjoitellut kenenkään kanssa, siis ihan oikeita kirjeitä. No tässä taannoin löysin itselleni kirjekaverin, ystävän jonka tapasin sattumalta Chiang Maissa, Thaimaassa, nettikahvilassa. Toimittaja kun on, niin istui vieressäni hiljaa ja työsti artikkelia Burman juntasta ja minä taas puolestani luonnollisesti kälätin kovaäänisesti Skypessä, pakkohan siitä oli syntyä keskustelu. No, neljä vuotta myöhemmin on selvinnyt, että uusiseelantilainen ystäväni rakastaa Muumeja ja Astrid Lindgreniä ja jaamme kaipuun käsin kirjoitettuja kirjeitä kohtaan. Kaikki alkoi kortista, joka saapui Hondurasista tuossa parisen kuukautta sitten. Kyseinen nuori mies on muuten liftannut enemmän kuin yhden valtameren yli, mutta siitä ehkä lisää seuraavalla kerralla.
Aurinko nousee taas, Chiang Mai / Thaimaa
Maria
lauantai 14. toukokuuta 2011
Onko Suomessa vuoristoratoja?
Viimeisen neljän vuoden aikana olen pitänyt useita kursseja
ulkomaalaisille, jotka ovat saapuneet Suomeen esimerkiksi työn, siipan
tai opintojen perässä. Kerron heille suomalaisesta kulttuurista –
historiasta, työtavoista, politiikasta, suomalaisesta
mielenmaisemasta. Saksalaisille suomalainen kulttuuri tuntuu olevan
helposti sisäistettävä, mutta ranskalaiset kamppailevat meikäläisten,
hiljaisten ja ”töykeiden” suomalaisten kanssa aamusta iltaan. Riidat
syntyvät viimeistään siinä vaiheessa, kun kello lyö 16.00 ja
suomalaismies laittaa saman tien työpillit pussiin.
Pidän kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta ja sen synnyttämistä
haasteista ja konflikteista. Nautin siitä, kun voin helpottaa toisen
ihmisen sopeutumista tiettyyn kulttuuriin kertomalla hänelle esim.
kyseisen maan hiearkiasuhteista tai ruokailuetiketistä. Ennen kaikkea
iloitsen siitä, kun saan toisen ihmisen havaitsemaan, että
kulttuurieroja todella on olemassa, vaikka pohjimmiltamme olemme
kaikki melko samanlaisia – same same but different.
Antoisimpia mutta myös haastavimpia ”koulutettavia” ovat ehdottomasti
ala- ja yläkouluikäiset lapset. Etukäteen kun on lähes mahdotonta
tietää, mitä he jo tietävät ja mikä heitä kiinnostaa. Muistan
esimerkiksi suunnitelleeni kauan oppituntia eteläitalialaiselle
tyttöluokalle, joita kuitenkin kiinnosti eniten, mitä suomalaiset
syövät ja minkä näköisiä suomalaiset pojat ovat. Runebergintortut
keräsivät huomattavasti enemmän huomiota kuin Runeberg itse.
Viimeisin ja kenties myös hauskin opetuskokemukseni oli muutama viikko
sitten ohiolaisessa alakoulussa.
Viides- ja kuudesluokkalaiset lapset kuuntelivat kertomuksiani juhannuksesta, revontulista ja järvistä korvat niin höröllä, että oletin niiden irtoavan...Kerroin pikkuherroille ja -neideille mm. Suomen luonnosta, suomalaisista lapsista, vuodenajoista, ruoasta.
Lopuksi kuulijani esittivät kysymyksiä ja kirjoittivat minulle kirjeitse asioita, jotka heitä
jäivät askarruttamaan ja joita emme ehtineet käsittelemään. Tässä niistä muutamia:
Onko Suomessa vankiloita?
Paljonko gramma kultaa/hopeaa maksaa Suomessa?
Onko Suomessa instrumenttia nimeltä ”rummut”?
Vietetäänkö Suomessa 4th of July'ta? Entä pyhän Patrickin päivää?
Tietävätkö suomalaiset, kuka on Justin Bieber?
Mihin uskontokuntaan suomalaiset kuuluvat?
Onko Suomessa huvipuistoja? Entä vuoristoratoja?
Onko Suomessa autoradioita?
Onko Joulupukki lihava ja mukava?
Milanosta, Sissi
ulkomaalaisille, jotka ovat saapuneet Suomeen esimerkiksi työn, siipan
tai opintojen perässä. Kerron heille suomalaisesta kulttuurista –
historiasta, työtavoista, politiikasta, suomalaisesta
mielenmaisemasta. Saksalaisille suomalainen kulttuuri tuntuu olevan
helposti sisäistettävä, mutta ranskalaiset kamppailevat meikäläisten,
hiljaisten ja ”töykeiden” suomalaisten kanssa aamusta iltaan. Riidat
syntyvät viimeistään siinä vaiheessa, kun kello lyö 16.00 ja
suomalaismies laittaa saman tien työpillit pussiin.
Pidän kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta ja sen synnyttämistä
haasteista ja konflikteista. Nautin siitä, kun voin helpottaa toisen
ihmisen sopeutumista tiettyyn kulttuuriin kertomalla hänelle esim.
kyseisen maan hiearkiasuhteista tai ruokailuetiketistä. Ennen kaikkea
iloitsen siitä, kun saan toisen ihmisen havaitsemaan, että
kulttuurieroja todella on olemassa, vaikka pohjimmiltamme olemme
kaikki melko samanlaisia – same same but different.
Antoisimpia mutta myös haastavimpia ”koulutettavia” ovat ehdottomasti
ala- ja yläkouluikäiset lapset. Etukäteen kun on lähes mahdotonta
tietää, mitä he jo tietävät ja mikä heitä kiinnostaa. Muistan
esimerkiksi suunnitelleeni kauan oppituntia eteläitalialaiselle
tyttöluokalle, joita kuitenkin kiinnosti eniten, mitä suomalaiset
syövät ja minkä näköisiä suomalaiset pojat ovat. Runebergintortut
keräsivät huomattavasti enemmän huomiota kuin Runeberg itse.
Viimeisin ja kenties myös hauskin opetuskokemukseni oli muutama viikko
sitten ohiolaisessa alakoulussa.
Viides- ja kuudesluokkalaiset lapset kuuntelivat kertomuksiani juhannuksesta, revontulista ja järvistä korvat niin höröllä, että oletin niiden irtoavan...Kerroin pikkuherroille ja -neideille mm. Suomen luonnosta, suomalaisista lapsista, vuodenajoista, ruoasta.
Lopuksi kuulijani esittivät kysymyksiä ja kirjoittivat minulle kirjeitse asioita, jotka heitä
jäivät askarruttamaan ja joita emme ehtineet käsittelemään. Tässä niistä muutamia:
Onko Suomessa vankiloita?
Paljonko gramma kultaa/hopeaa maksaa Suomessa?
Onko Suomessa instrumenttia nimeltä ”rummut”?
Vietetäänkö Suomessa 4th of July'ta? Entä pyhän Patrickin päivää?
Tietävätkö suomalaiset, kuka on Justin Bieber?
Mihin uskontokuntaan suomalaiset kuuluvat?
Onko Suomessa huvipuistoja? Entä vuoristoratoja?
Onko Suomessa autoradioita?
Onko Joulupukki lihava ja mukava?
Milanosta, Sissi
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Pako Budapestistä
Paikallisjuna rämisee pitkin Tonavan vartta ja junan avoimista ikkunoista puhaltaa sisään alkukesän tuuli. Juna on samainen peltipurkki, joka elokuussa kuljettaa juhlakansaa Unkarin kuuluisimmalle rockfestivaaleille, mutta näin toukokuussa puolityhjän vaunun penkeissä torkkuvat permanenttipäiset tädit ja ainoa Szigetin asemalta kuuluva musisointi lähtee heinikossa piileskelevästä sirkkaparvesta. Uneliasta. Hyvä päivä paeta kirskuvia cappuccino-koneita ja Budapestin ahtaita katuja.
Perillä Szentendren asemalaiturilla keuhkot kiittävät happirikkaasta ilmasta. Puulämmitteisten, punatiilikattoisten talojen piipuista karkaa ilmaan saunan tuoksu ja Tonavan mutka on tällä kohtaa tyyni kuin järvi. Tulee kotoisa ja turvallinen olo: tekee mieli onkia, rakentaa komposti tai tehdä jotain muuta yhtä suoraselkäistä. Sen sijaan istumme koko päivän Kavezó-ravintolan terassilla, joka on kuin pienen omakotitalon pihalla istuisi.
Muhkeaviiksinen ravintolanpitäjä Láci kiikuttaa meille palinkaa ja vilttejä viilenevään iltaan ja juicehiuksinen kanta-asiakas, jolla ei ilmeisesti ole äänihuulia, jututtaa meitä robottiäänellään se partakoneen tapainen poskessaan kiinni. Lepakoita vilisee silmäkulmassa, eikä mistään kanna liikenteen melua.
Ylle tippuu sellainen alkukesän ilta, joka pimetessään muistuttaa loppukesää ja kerjää pelaamaan kirkonrottaa tai vähintään vakoilemaan joitakuita. Kaupunkielämä tuntuu etäiseltä ja uuvuttavalta.
Huomaan unohtaneeni, että Eurooppa on paljon muutakin kuin matkakohdekaupunkinsa; se on tilaa niiden välissä. Budapestistä Helsinkiin löytyy monta tuhatta kilometriä kinttupolkuja ja viljapeltoja, kyliä ja soutuveneitä joenvarressa. Miksi en koskaan matkusta sinne?
"Eurooppa on autio", totesi eräs sen halki kävellyt joensuulaisnainen. Ei siellä kuulemma montaa sielua vastaan kävellyt.
Szentendressä vietetyn päivän jälkeen on erittäin helppo uskoa, että se pitää paikkaansa. Ja jos Eurooppa on autio, sen täytyy olla myös hiljainen.
Eurooppa on hiljainen. Ah. Siinä vasta miellyttävä ajatus.
Lotta
Perillä Szentendren asemalaiturilla keuhkot kiittävät happirikkaasta ilmasta. Puulämmitteisten, punatiilikattoisten talojen piipuista karkaa ilmaan saunan tuoksu ja Tonavan mutka on tällä kohtaa tyyni kuin järvi. Tulee kotoisa ja turvallinen olo: tekee mieli onkia, rakentaa komposti tai tehdä jotain muuta yhtä suoraselkäistä. Sen sijaan istumme koko päivän Kavezó-ravintolan terassilla, joka on kuin pienen omakotitalon pihalla istuisi.
Muhkeaviiksinen ravintolanpitäjä Láci kiikuttaa meille palinkaa ja vilttejä viilenevään iltaan ja juicehiuksinen kanta-asiakas, jolla ei ilmeisesti ole äänihuulia, jututtaa meitä robottiäänellään se partakoneen tapainen poskessaan kiinni. Lepakoita vilisee silmäkulmassa, eikä mistään kanna liikenteen melua.
Ylle tippuu sellainen alkukesän ilta, joka pimetessään muistuttaa loppukesää ja kerjää pelaamaan kirkonrottaa tai vähintään vakoilemaan joitakuita. Kaupunkielämä tuntuu etäiseltä ja uuvuttavalta.
Huomaan unohtaneeni, että Eurooppa on paljon muutakin kuin matkakohdekaupunkinsa; se on tilaa niiden välissä. Budapestistä Helsinkiin löytyy monta tuhatta kilometriä kinttupolkuja ja viljapeltoja, kyliä ja soutuveneitä joenvarressa. Miksi en koskaan matkusta sinne?
"Eurooppa on autio", totesi eräs sen halki kävellyt joensuulaisnainen. Ei siellä kuulemma montaa sielua vastaan kävellyt.
Szentendressä vietetyn päivän jälkeen on erittäin helppo uskoa, että se pitää paikkaansa. Ja jos Eurooppa on autio, sen täytyy olla myös hiljainen.
Eurooppa on hiljainen. Ah. Siinä vasta miellyttävä ajatus.
Lotta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)