Saksalaisia Milanossa, saksalaisia Bukarestissa

Tapasin eilen sattumalta paikallisen baarin ulkopuolella (jostain syystä milanolaiset viihtyvät aina baarin ulkopuolella seisoskellen, vaikka sisällä olisi musiikkia, tilaa ja tuoleja...) saksalaisen kundin, joka kiertää tällä hetkellä Etelä-Eurooppaa sohvasurffaten. Muutama kuukausi sitten hän lähti liikkeelle kotoaan Berliinistä ja suuntasi Ranskan läpi ensin Espanjaan, sitten Portugaliin (mikä oli kuulemma tähän mennessä ainoa paikka, josta hän ei ollut onnistunut löytämään majoittajaa) ja sieltä vähitellen Italiaan, jossa aikoo viettää seuraavat kolme viikkoa.

Juttelimme sohvasurffaajan kanssa tietenkin kyseisen matkustusmuodon ihanuudesta ja helppoudesta, mutta myös siitä, miltä tuntuu, kun majoittaja on kuin toiselta planeetalta tai kun majoittajaa ei ylipäänsä löydy...Kerroin herralle myös toki Lotan ja Askun matkasta Mustanmeren ympäri ja kaikki paikalla olijat totesivat yhteen ääneen: "APUA! Itä-Euroopassa sohvasurffaaminen on äärimmäisen vaikeaa ja epämiellyttävää!". Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Lotalla ja Askulla on käynyt todella hyvä tsägä, sillä viestit matkalta ovat olleet lähes pelkästään positiivisia. Ja myös Bukarestista näyttää löytyvän saksalaisia.






Hauskaa, kun ympärillä matkustetaan, mutta hauskaa olla paikoillaan samasta syystä.

Milanosta, Sissi

SOHVASURFFAUKSEN AAKKOSET

Sohvasurffaus eli couchsurfing tarkoittaa majoittumista vieraiden ihmisten kodeissa. Se on enemmän kuin vain yöpymistä ventovieraiden sohvilla, sillä siinä myös tutustutaan vieraisiin kulttuureihin paikallisten ihmisten arjen kautta. Lisäksi sohvasurffaus tukee ekologista ja halpaa matkailua.



Lotta ja Asku lähtevät viikon päästä sohvasurffaamaan Mustalle merelle, mutta niille, jotka haluavat itsekin kokea sohvasurffauksen ilot, tässä muutama ohjenuora:

1. Liity couchsurfing.org-palveluun.

2. Luo itsellesi mahdollisimman monipuolinen profiili, jossa kerrot itsestäsi, asunnostasi, matkustustottumuksistasi, harrastuksistasi jne.

3. Liitä profiiliisi kuva.

4. Kun joku kirjoittaa sinulle, muista vastata, sillä kaikki vastaamattomat viestit heikentävät "mainettasi" sivustolla.

5. Kun valitset henkilöitä, joille kirjoittaa, tarkasta a) heidän vastausprosenttinsa, b) heidän viimekertainen sisäänkirjautumisensa ja c) heidän referenssinsä (suositukset, joita muut palvelun käyttäjät jättävät). Mikäli vastausprosentti on pieni, viimeisestä sisäänkirjautumisesta on kauan tai referenssit ovat negatiivisia, harkitse uuden henkilön etsimistä.

6. Muista aina kirjoittaa referenssi, kun majoitat jonkun tai majoitut jonkun henkilön luona.

7. Kirjoita mieluummin "CS-request" kuin "message", sillä CS-requestit ovat helppolukuisempia ja toimivat paremmin.

8. Älä koskaan siirrä keskustelua esim. Facebookiin tai sähköpostiin, sillä CS-sivusto tallentaa kaikki sivustolla käydyt keskustelut ongelmien varalta.

9. Kun olet saanut majapaikan, pyydä aina majoittajasi osoite ja puhelinnumero.

10. Vie majoittajallesi tuliainen. Suklaa tai muu makeinen ei lähes koskaan ole huono vaihtoehto, mutta parasta olisi, mikäli voisit viedä jotain kotimaastasi (kuten esim. jääkaappimagneetteja, joissa on poroja...Näitä Lotta ja Asku ottavat omalle matkalleen mukaan.).




Helsingissä, Sissi

Puhtaat valkeat, keltaiset, oranssit, siniset pöksyt ja muuta olennaista

Pesukoneeni juuri linkosi ihanan auliisti koneellisen putipuhtaita vaatteita. Ihanaaa. Pesukone, arkipäivän luksus. Olen parisen kertaa reissannut pidempiä aikoja, yli kuukauden ja silloin tuo arkipäivän luksus, pesukone on asia, jota kaipaan kunnon suihkun ohella eniten. Thaimaassa vein ihanan keltaisen hellemekkoni pikkupesulaan, jossa sitä taidettiin pestä vähän rankemmalla kädellä,  kun tuli takaisin reikineen päivineen ja lievästi tummentuneena. No, se on toisaalta osa matkailun jännitystä, että ei tiedä missä kunnossa vaatteet tulevat pesusta takaisin! Aika harvoin annan vaatteitani matkalla kenellekään muulle pestäväksi, mutta joskus kuitenkin. Muina aikoina pesen vaatteeni itse.



Tässäpä siis päivän kuuma vinkki matkalle lähtevälle: ota mukaan parisen metriä narua ja pieni pussi pesupulveria. Narun saat melkein minne vaan kiinni ja pesupulveri auttaa pesuissa alkuun. Riippuen myös paikasta minne lähdet, saattaapi olla, ettei ihan heti ensimmäisestä kojusta löydy pesuainetta.


Kuivia vaatteita ja kesän reissuja odotellen,


Maria

Sziasztok!

Kotiinpaluu on luksusta! Kuuden viikon reissun jälkeen oma futoni hellii selkärankaa ja suomalainen vesijohtovesi puolestaan makuhermoja. Vielä parin päivän ajan Helsingin rakennusten mataluus tuntuu korosteisen sympaattiselta, ruoka kaupassa kalliilta (mitä se onkin) ja paluu alkukesästä kevääseen puhtaasti aikamatkailulta. Hassua nähdä lehtien tulevan puihin kahdesti...there's a glitch in the matrix...
Hetken ehtii nukkua univelkoja pois oman kodin kultaisella laverilla, kunnes mennään taas. Kuukauden mittainen reissu Mustalle merelle starttaa kahden viikon päästä, valmistelut alkakoot.

Tässä jäähyväiset Budapestille kuvakollaasin muodossa, näkemiin ja kiitos kaloista!



Fogasházin pileet, ei vielä täyttä



Teatteritilaa siivotaan



Aamuöistä bar hoppingia, veli tuli kylään



Pyöräpooloa?



The hero square



Tonava



Maatuskameri Szentendressä



Gellert-vuoren valtaus


Lotta

Slurps Baked Pineapple

PAISTETTU ANANAS (Baked Pineapple)

Tässä huippuresepti matkan varrelta, USA:sta.

1 tlk ananasmurskaa
200 g sokeria
1 ½ leipäviipaletta, pieniksi palasiksi revittynä
neljä ruokalusikallista voita



kuva Maria


Sekoita keskenään ananasmurska, sokeri sekä leipä ja laita seos
paistovuokaan. Kaada päälle voi. Paista 190 asteessa tunnin ajan.

A vot!


Sissi

yks kaikkea eli Marian kolmonen

ANGEL EYES

Kävin viime vuoden puolella teksasilaisen Midlaken keikalla Helsingin Tavastialla. Lämppäämässä oli eräs herra John Grant, aikaisemmin tuttu The Czars bändistä. Ja kylläpä lämpesinkin, niin, että joka kerta, kun herran samenttinen ääni kajahtaa kuulokkeistani, sydämeni sulaa, mieleni lepää ja aika ajoittain leijuu melankolian rajalla. Viime aikoina olen kuunnellut The Czarsin versiota Abban "Angel Eyes" -biisistä. Se löytynee täältä ja originaali täältä.


ISÄN FARKKUPAITA

Kaivoin tuossa taannoin isän vaatekaappia ja sieltä löytyi ihana, kulunut Marlboro Classics farkkupaita. Elämän pieniä iloja.


KIRJEKAMU

Sitten lapsuusvuosien en ole kirjoitellut kenenkään kanssa, siis ihan oikeita kirjeitä. No tässä taannoin löysin itselleni kirjekaverin, ystävän jonka tapasin sattumalta Chiang Maissa, Thaimaassa, nettikahvilassa. Toimittaja kun on, niin istui vieressäni hiljaa ja työsti artikkelia Burman juntasta ja minä taas puolestani luonnollisesti kälätin kovaäänisesti Skypessä, pakkohan siitä oli syntyä keskustelu. No, neljä vuotta myöhemmin on selvinnyt, että uusiseelantilainen ystäväni rakastaa Muumeja ja Astrid Lindgreniä ja jaamme kaipuun käsin kirjoitettuja kirjeitä kohtaan. Kaikki alkoi kortista, joka saapui Hondurasista tuossa parisen kuukautta sitten. Kyseinen nuori mies on muuten liftannut enemmän kuin yhden valtameren yli, mutta siitä ehkä lisää seuraavalla kerralla.



Aurinko nousee taas, Chiang Mai / Thaimaa


Maria

Onko Suomessa vuoristoratoja?

Viimeisen neljän vuoden aikana olen pitänyt useita kursseja
ulkomaalaisille, jotka ovat saapuneet Suomeen esimerkiksi työn, siipan
tai opintojen perässä. Kerron heille suomalaisesta kulttuurista –
historiasta, työtavoista, politiikasta, suomalaisesta
mielenmaisemasta. Saksalaisille suomalainen kulttuuri tuntuu olevan
helposti sisäistettävä, mutta ranskalaiset kamppailevat meikäläisten,
hiljaisten ja ”töykeiden” suomalaisten kanssa aamusta iltaan. Riidat
syntyvät viimeistään siinä vaiheessa, kun kello lyö 16.00 ja
suomalaismies laittaa saman tien työpillit pussiin.

Pidän kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta ja sen synnyttämistä
haasteista ja konflikteista. Nautin siitä, kun voin helpottaa toisen
ihmisen sopeutumista tiettyyn kulttuuriin kertomalla hänelle esim.
kyseisen maan hiearkiasuhteista tai ruokailuetiketistä. Ennen kaikkea
iloitsen siitä, kun saan toisen ihmisen havaitsemaan, että
kulttuurieroja todella on olemassa, vaikka pohjimmiltamme olemme
kaikki melko samanlaisia – same same but different.

Antoisimpia mutta myös haastavimpia ”koulutettavia” ovat ehdottomasti
ala- ja yläkouluikäiset lapset. Etukäteen kun on lähes mahdotonta
tietää, mitä he jo tietävät ja mikä heitä kiinnostaa. Muistan
esimerkiksi suunnitelleeni kauan oppituntia eteläitalialaiselle
tyttöluokalle, joita kuitenkin kiinnosti eniten, mitä suomalaiset
syövät ja minkä näköisiä suomalaiset pojat ovat. Runebergintortut
keräsivät huomattavasti enemmän huomiota kuin Runeberg itse.

Viimeisin ja kenties myös hauskin opetuskokemukseni oli muutama viikko
sitten ohiolaisessa alakoulussa.







Viides- ja kuudesluokkalaiset lapset kuuntelivat kertomuksiani juhannuksesta, revontulista ja järvistä korvat niin höröllä, että oletin niiden irtoavan...Kerroin pikkuherroille ja -neideille mm. Suomen luonnosta, suomalaisista lapsista, vuodenajoista, ruoasta.







Lopuksi kuulijani esittivät kysymyksiä ja kirjoittivat minulle kirjeitse asioita, jotka heitä
jäivät askarruttamaan ja joita emme ehtineet käsittelemään. Tässä niistä muutamia:


Onko Suomessa vankiloita?
Paljonko gramma kultaa/hopeaa maksaa Suomessa?
Onko Suomessa instrumenttia nimeltä ”rummut”?
Vietetäänkö Suomessa 4th of July'ta? Entä pyhän Patrickin päivää?
Tietävätkö suomalaiset, kuka on Justin Bieber?
Mihin uskontokuntaan suomalaiset kuuluvat?
Onko Suomessa huvipuistoja? Entä vuoristoratoja?
Onko Suomessa autoradioita?
Onko Joulupukki lihava ja mukava?


Milanosta, Sissi

Pako Budapestistä

Paikallisjuna rämisee pitkin Tonavan vartta ja junan avoimista ikkunoista puhaltaa sisään alkukesän tuuli. Juna on samainen peltipurkki, joka elokuussa kuljettaa juhlakansaa Unkarin kuuluisimmalle rockfestivaaleille, mutta näin toukokuussa puolityhjän vaunun penkeissä torkkuvat permanenttipäiset tädit ja ainoa Szigetin asemalta kuuluva musisointi lähtee heinikossa piileskelevästä sirkkaparvesta. Uneliasta. Hyvä päivä paeta kirskuvia cappuccino-koneita ja Budapestin ahtaita katuja.
Perillä Szentendren asemalaiturilla keuhkot kiittävät happirikkaasta ilmasta. Puulämmitteisten, punatiilikattoisten talojen piipuista karkaa ilmaan saunan tuoksu ja Tonavan mutka on tällä kohtaa tyyni kuin järvi. Tulee kotoisa ja turvallinen olo: tekee mieli onkia, rakentaa komposti tai tehdä jotain muuta yhtä suoraselkäistä. Sen sijaan istumme koko päivän Kavezó-ravintolan terassilla, joka on kuin pienen omakotitalon pihalla istuisi.





Muhkeaviiksinen ravintolanpitäjä Láci kiikuttaa meille palinkaa ja vilttejä viilenevään iltaan ja juicehiuksinen kanta-asiakas, jolla ei ilmeisesti ole äänihuulia, jututtaa meitä robottiäänellään se partakoneen tapainen poskessaan kiinni. Lepakoita vilisee silmäkulmassa, eikä mistään kanna liikenteen melua.

Ylle tippuu sellainen alkukesän ilta, joka pimetessään muistuttaa loppukesää ja kerjää pelaamaan kirkonrottaa tai vähintään vakoilemaan joitakuita. Kaupunkielämä tuntuu etäiseltä ja uuvuttavalta.
Huomaan unohtaneeni, että Eurooppa on paljon muutakin kuin matkakohdekaupunkinsa; se on tilaa niiden välissä. Budapestistä Helsinkiin löytyy monta tuhatta kilometriä kinttupolkuja ja viljapeltoja, kyliä ja soutuveneitä joenvarressa. Miksi en koskaan matkusta sinne?
"Eurooppa on autio", totesi eräs sen halki kävellyt joensuulaisnainen. Ei siellä kuulemma montaa sielua vastaan kävellyt.
Szentendressä vietetyn päivän jälkeen on erittäin helppo uskoa, että se pitää paikkaansa. Ja jos Eurooppa on autio, sen täytyy olla myös hiljainen.

Eurooppa on hiljainen. Ah. Siinä vasta miellyttävä ajatus.






Lotta

KESÄ TULI, LUMI SULI

ja purot sanoi pulipuli.. eikös se niin mennyt se sanonta?
Poskia kuumottaa juuri mukavasti nuo auringon lämmittämät pullat. Tänään oli oikeasti lämmin, ihan oikeasti, ei enää leikisti. Voiton puolella ollaan, kesä kolkuttelee jo ovia, että josko pääsisi jo sisään... Kyllä pääsee, tule tule! Tänään on muuten oiva päivä myös senkin takia, että Uimastadika on herännyt talviunilta! Jipii, lempipaikkani on auki ja näin julistan oman kesäkauteni oikein virallisesti avatuksi!

Ovet ovat auki:
9.5. - 11.9.2011
ma - la 6.30 - 20.00
su 9.00 - 20.00

Lisätietoa ja pyhien aukioloajat löydät täältä.

Joten maanantain kunniaksi: PULIPULI! Antoisaa viikkoa!







Maria

KESÄKUUN REISSUSUUNNITTELUA 2

Maita, joissa meillä on tarkoitus käydä, ovat Bulgaria-Romania-Moldova-Ukraina-Georgia-Turkki. Ja Transnistria.



Kyllä sellainenkin valtio on olemassa. Ainakin heille itselleen. Mikään muu valtio maailmassa ei Transnistriaa ole vielä tunnustanut. Maa julistautui itsenäiseksi Moldovasta syyskuussa jo 1990, vajaa vuosi ennen kuin Moldova julistautui itsenäiseksi Neuvostoliitosta. Virallisesti Transnistria kuuluu edelleen Moldovaan, BKT:lla mitattuna Euroopan köyhimpään valtioon. Transnistriassa on vielä köyhempää kuin Moldovassa mutta maan kansalaiset ovat tosissaan valtionsa kanssa. Moldova on heille länsinaapuri, itänaapuri on Ukraina.

Transnistriaan mennessä tulee vastaan viralliset raja-asemat, maassa on käytössä oma valuutta, valtiolla on tietenkin myös oma presidentti ja maan pääkaupunki on nimeltään Tiraspol. Pääkaupungissa on edelleen suuri Lenin-muistomerkki paikoillaan muistuttamassa Neuvostoliitto-vuosista ja maan lipussakin on koristeina sirppi ja vasara. Maalla on myös oma kansallislaulu. Transnistria haikaileekin edelleen idän suuntaan, viime vuonna presidentti Igor Smirnov vaati maan liittämistä Venäjään.

Minusta on aivan mahtavaa päästä käymään valtiossa, jota ei ole tavallaan olemassa. Laajemmin ajatellen itsenäisyyshän on henkinen tila, siihen ei vaikuta muiden ajatukset ja mielipiteet. Mietin, millaista siellä on elää? Mitä Transnistrialaiset ajattelevat maastaan? Millainenkohan tunnelma siellä on? Miten he suhtautuvat turisteihin?

Mutta toiselta kantilta, Kallion Kungfutse pohtii näin filosofisessa mielessä: Miten voimme olla jossain maassa jos sitä ei ole olemassa?

Asku

Transnistiran kansallislaulu, karaokeversiona:

Budapest 2.5.2011

Viidettä viikkoa Budapestissä, väsynyt olo. Välillä kaikki on hankalaa, välillä kaunista.



Kotipiha Mester utcalla



Hankalaa on lukkojen ja avainten määrä. Kaupungissa, jossa Kristofin sanoin "varastetaan karvatkin nenästä", kaikki arvotavara kannattaa köyttää johonkin kiinni, mikäli sen mielii jatkossakin omistaa. Pyörän lukitsen päivittäin kymmeniä kertoja ja aina johonkin kiinteään elementtiin, kuten aitaan tai liikennemerkkiin. Liikennemerkkiä täytyy luonnollisesti ensin vähän nostella ja tarkistaa irtoaako se helposti, koska muuten lukitseminen on turhaa. Pyörän valot täytyy muistaa irrottaa ja laittaa reppuun, koska muutoin ne valaisevat pian jonkun toisen matkaa (ja hyvä tietysti, että valaisevat, sillä ilman vilkkuvaa takavaloa pyöräily Budapestin kaduilla on hengenvaarallista). Jo asuntoni ulko-ovessa on yksistään kolme lukkoa, jotka kuuliaisesti avaan ja lukitsen kämppikseni pyynnöstä joka kerta asuntoon tullessani tai sieltä poistuessani.



Kotiovi ja sen kolme lukkoa, mun ja Doran kengät



Teatterilla tapahtuva avain/lukkorumba on jo luku erikseen; loputon, päivittäin toistuva baletti, jonka koreografiaan kuuluu yhden ainoan avainnipun heittely kerroksesta toiseen, ovien taakse jääminen, ikkunoista lopulta kiipeäminen ja sen ikuisen kysymyksen esittäminen: "Anybody got the keys?"



Kata ja Fogasházin baari ennen esitystä



Asian toinen puoli on tietysti se, että onneksi on avaimet, joita etsiä. Kun pyörä rullaa keskiyöllä pitkin oranssein katuvaloin valaistua Ferenc Körutia ja ilmassa tuoksuu sateen jälkeen samalla tavalla raikkaalta ja kolealta kuin yläasteen pihalla kevätjuhlan aamuna, tärisee joka kadunkulmassa makuupussin sisässä ihmismytty, jonka "kodista" ei löydy ovea, jota avata. Joka ilta kurvaan yhden partaherran makuuhuoneen läpi, koska se on ainoa kohta, josta pyörälläni pääsen, ja joka kerta tekee mieli pyytää anteeksi reviirin rikkomista, mutta eihän toisen unta viitsi häiritä. Siinä ovat rinnakkain naistenvaateliikkeen näyteikkunan alla mehupurkki, reppu, kengät ja itse torkkuva mies, talo vailla seiniä ja ikkunoita. Ja heitä on täällä paljon, betonisella pedillä nukkuvia.



Fogashaz (ruin bar) ulkopuolelta, Akácfa utca 51. Pileitä, ug-taidetta, hyvä meno



Mikä sitten on kaunista? Vihanneskaupat. Suutelevat ihmiset. Csendes-baari. Váci utcalla myytävät lentäjänlakit (turistihelvetin ainoa elementti, jonka voisin harkita ostavani).Trumpetistit. Turorudi-patukat.Tilan tuntu Sankarien aukiolla. Ikkunasta pälyävät kissat, jotka näyttävät siltä kuin pitäisivät puhetta. Yksi on silti ylitse muiden; Tonava ja sen sillat, jokinäkymien aatelia. Kun aurinko vaipuu utuisena pallona Buda-kukkuloiden taa ja Vapaudenpatsas näyttää heittäytyvän vuorelta alas, on se näkymä vaurauteen katsomatta kaikille sama.



Lotta

Kuninkaallinen kaipuu

Niin se on, Kate sai Williaminsa ja William Katensa. Lontoo oli kaunis, ihmiset iloisia ja vettäkään ei satanut, täydellistä siis. Iski ikävä, haluan takaisin kotikaupunkiini... koska en sinne nyt kuitenkaan lähde takaisin, päätin tehdä Lontoo-listan paikoista, joista minulle tulee hyvä mieli.



GREENWICH

Greenwichin puisto avautuu mahtavasti korkealta kukkulalta, josta näkyy koko kaupunki. Ota mukaan eväät, pari pulloa roseeta ja jotain luettavaa. Leppoisa iltapäivä suurkaupungin syleilyssä taattu. Kukkulan päällä seisoo myös Royal Observatory. Observatorio rakennettiin vuonna 1675, kuningas Charles II:n tilauksesta. Vuonna 1884 Washingtonissa pidetyssä kansainvälisessä kokouksessa sovittiin Greenwichin pituuspiiri (Prime Meridian) yhteiseksi 0-longitudiksi. Samalla sovittiin Greenwichin aika, eli GMT, maapallon aikavyöhykejärjestelmän perustaksi. Greenwich tarjoaa siis jokaiselle jotakin, vähän kulttuuria ja historiaa, suurkaupungin hulinaa sekä leppoisaa hengailua. Paikalle pääsee kätevästi bussilla/tubella tai botskilla, joka lähtee Westminsteristä pysähtyen Tower Bridgen luona, joten voit hypätä kyytiin kummalla pysäkillä tahansa. Tarkat tiedot löydät TFL Transport for London sivuilta.



BERMONDSEY STREET

Minun entinen asuinalueeni ja mielestäni Lontoon ihanimpia pikkukyliä suurkaupungin sisällä. Lähin pysäkki on London Bridge (SE1). Eteläpuolen uloskäynti ja Bermondsey Street on 10min kävelymatkan päässä. Kartta käteen, siitä saattaa olla tässä tilanteessa apua, jottei mene kadut sekaisin. Bermondsey Streetillä on pari ihanaa ravintelia joissa on käytävä: Village East, minun muistini mukaan parhaimpia drinkkejä ikinä, varsinkin Bloody Mary, namnam, ah! Woolpack, pubiruokaa ja salainen beergarden, sekä The Garrison, jolla sama omistaja kuin Village East -putiikilla. The Garrison on lähigastropubi, eli naapureiden kohtauspaikka, aina tapaa tutun ja tarjoilijat ovat ystäviä, joiden kanssa juodaan drinksuja sulkemisajan jälkeen.



YOUNG VIC

Joen eteläpuolella jatketaan. Bermondsey Streetiltä pääsee kätevästi käppäillen läpi Borough Marketin, Tate Modern, Waterloon lähistölle, the Cut -kadulle, jolla on monta ihanaa gastropubia sekä Young Vic ja Old Vic teatterit. Young Vicin lavalla ovat uransa aloittaneet ja esiintyneet mm. Joseph Fiennes ja Sir Ian McKellan (näin siis muistini mukaan / jos tieto väärää niin “don't shoot the messenger”). Suosittelen nettisivun tsekkailua, liput reilusti halvempia kuin muissa teattereissa ja omat kokemukseni ovat olleet erityisen positiivisia. Lisänä myös, että teatteriin voi viedä lasillisen viiniä, jos siltä tuntuu. The Cut -kadulta löytyy myös gastropubi Anchor and Hope. Varaa paikkasi ajoissa, sillä paikkoja vähän ja pubi on erityisen suosittu maukkaan ruokansa ansiosta. Jos et halua syömään, mene toki drinksulle, he tarjoilevat myös old school -drinkkejä (kultainen 20-luku ja Hercule Poirot) kuten “Sidecar”, joka on harvinaista herkkua, suosittelen!



LA PERLA, COVENT GARDEN

Tämä oli pakko laittaa listaan. Covent Garden, eli turistihelvetti jota vihaan, omaa salaisia drinksupaikkoja. La Perla nyt vaan sattuu olemaan yksi niistä, muista en taida edes tietää. La Perlaan olen vienyt monia ystäviä seuraavasta syystä: nachot maksaa pari puntaa ja margarita happy hour klo 16-19 on kuin maanpäällinen taivas. Paikka on pieni, joten jos haluat ajoissa paikan, edes jonkilaisen, mene paikalle ajoissa, koska 17 alkaa olla jo piukat paikat. Noukkaa itsellesi ja ystävällesi joko “pitcher” eli kannu tai puolikas sellainen, turhaan lasillisia otat, vannon että haluat maistaa kaikkia makuja ja palaat klassikkoversioon aina lopussa.





Seuraavia paikkoja kannattaa seurata jos olet lähdössä Lontooseen:

Wapping Project
tanssikeskus / galleria / ravintola
tämän uniikimmaksi ei tila muutu, vanha tehdas josta on tehty upeasti monikäyttöinen ja uniikki tila. Suosittelen!
http://www.thewappingproject.com/

Secret Cinema
Kerran kuukaudessa järjestettävä salainen, ilmainen elokuvanäytös, jonka paikkaa arvuutellaan nettivuilla annettavien vinkkien avulla. Rekisteröidy, niin saat tarkemmat lisätiedot. Lontoota parhaimmillaan.
http://www.secretcinema.org/

Banksy
Parasta on, kun Banksyn graffiti ilmaantuu kotiovesi eteen tai kun huomaat kävellessäsi että “oho, uusi Banksy-graffiti”. Jos kiinnostaa tarkempikin bongailu, niin tässäpä linkki: http://www.crashpadder.com/blog/2010/05/13/top-10-banksy-locations-london/



RAILAKASTA VAPPUA!


Maria

Käärmetanssia ja vapaamuurareita

Dayton on hämmentävä paikka. Pieni Keskilännen kaupunki Ohiossa herää henkiin lauantaina, kun Oregon Districtin kuppiloista alkaa kuulua live-musiikkia. Eksyin alkuillasta ensin heavy metal -baariin, mutta siitä hyvin pian mikroshortseissa pihalla notkuva puutarhanhoitajamimmi (joka muuten edgaa, eli vetää ihmisten ruohokenttien reunat siistiksi ruohonleikkauksen jälkeen. Täällä päin Jenkkejä ollaan fanaattisia ruohonleikkureita.) ohjasi minut ja matkaseurueeni hilpeään homobaariin. Alakerran lavalla paljettistringinen drag-artisti pyöritti kurvejaan oikea käärme lanteillaan Michael Jacksonin tahtiin, ylhäällä letkis-tyyliset ihmisjunat tanssivat intiimisti r'n'b:a... (Katso aikaisemmin julkaistut kuvat TÄÄLTÄ.)


Täysin toisenlainen todellisuus aukeaa päiväsaikaan vapaamuurareiden temppelissä, Ohio-joen toisella puolen.


(Temppelin rakennussuunnitelmia ja vanhoja lehtileikkeitä)


Yksi uusista tutuistani on vapaamuurari, joten tuppauduin kierrokselle heidän temppeliinsä.


(Vapaamuurareiden symboliikkaa)


Toisin kuin Kasarmitorilla, daytonilaistemppeli komeilee selvänä maamerkkina kaikille, jotka kaupunkiin eksyvät. Muurarit ovat varakkaita ja näkyviä seurapiiriherroja, jotka eivät pidä osallisuuttaan veljeskuntaan lainkaan salaisena.


(Entisiä vapaamuurareita)


Päin vastoin, myös oma tuttavani oli suunnattoman ylpeä saadessaan esitellä muurareiden käsittämättömän hienoja fasiliteetteja ulkomaalaiselle vieraalleen. Kaikkia huoneita en kuitenkaan nähnyt. "We are a society with secrets, but not a secret society". Naisille on muuten olemassa Eastern Star.




Sissi


Dayton, Ohio

Marian kolmonen

PASHA
Pääsiäinen ja pasha. Niin se vaan on, että meidän perheessä se on sellainen kombinaatio, että ilman yhtä ei sitä toistakaan. Äidin pasha on parasta, resepti vuodelta nakki ja peruna.

SININEN UNI
Katsoin juuri ulos ja siellä oli mitä hienoin sininen hetki. Siitä tuliki iki-ihana kappale mieleen, jota en ole kuullut ikuisuuksiin, Sininen Uni.

BANAANI
Tänään kaupassa katsoin kaihoisasti mehukkaita banskuja, mutta se on nyt niin, että olen tehnyt tässä diagnoosin, että niitä kavereita ei meikäläinen enää voi napostella, mikä lie allergia kun maha paisuu fudispalloksi.







Helsingissä, Maria

DAYTON / OHIO

En tiedä, oliko pelottavampaa olla katsojana tanssilattialla vai käärmeen kanssa lavalla!






Terveisin Daytonista, Ohiosta Sissi

Askun 3 juttua

Passi

Eilisten vaalitulosten jälkeen toivoisin voivani käyttää sitä mahdollisimman pian.

Fillari

Paras tapa liikkua Helsingissä. Mulla on uusi pyörä, jolla suhaan paikasta toiseen. Se on harmaa väriltään ja sen etulavassa kulkee tarvittaessa mukana niin katusoittovahvistin, sixpack kuin futiskamatkin.

Juustopallerot

Takuuhyviä. Niillä on myös kiva heitellä pöydän toisella puolella istuvaa Mariaa.

Asku, Helsinki

Pieniä hetkiä Unkarista

Lotan fiiliskuvia Unkarista, tarinoita myös pian! Hyvää alkavaa viikkoa!







kuvat Lotta

TERVETULOA!

Jipii! Tervetuloa tänne meidän blogiin! Miten oiva päivä julkaista tämä blogi, ulkona paistaa vihdoinkin aurinko, lumi sulaa ja virtaa vetenä pitkin teitä, hiekka pöllyää, aivastuttaa, on kevät! Samaan aikaan matkakuume kutkuttaa masussa ja lentoyhtiöiden nettisivut ovat kuumassa käytössä. Meistä kaksi on jo matkalla, Sissi rapakon toisella puolella Amerikassa ja Lotta Unkarissa, joten pitemmittä puheitta: TERVETULOA ja nautinnollisia lukuhetkiä! Me jäämme myös innolla odottelemaan teidän ajatuksia matkailusta ja muista arkipäivää ilahduttavista asioista!

Ikuisesta kesästä unelmoiden ja perjantaista iloiten,

Maria

Helsinki