Kotipiha Mester utcalla
Hankalaa on lukkojen ja avainten määrä. Kaupungissa, jossa Kristofin sanoin "varastetaan karvatkin nenästä", kaikki arvotavara kannattaa köyttää johonkin kiinni, mikäli sen mielii jatkossakin omistaa. Pyörän lukitsen päivittäin kymmeniä kertoja ja aina johonkin kiinteään elementtiin, kuten aitaan tai liikennemerkkiin. Liikennemerkkiä täytyy luonnollisesti ensin vähän nostella ja tarkistaa irtoaako se helposti, koska muuten lukitseminen on turhaa. Pyörän valot täytyy muistaa irrottaa ja laittaa reppuun, koska muutoin ne valaisevat pian jonkun toisen matkaa (ja hyvä tietysti, että valaisevat, sillä ilman vilkkuvaa takavaloa pyöräily Budapestin kaduilla on hengenvaarallista). Jo asuntoni ulko-ovessa on yksistään kolme lukkoa, jotka kuuliaisesti avaan ja lukitsen kämppikseni pyynnöstä joka kerta asuntoon tullessani tai sieltä poistuessani.
Kotiovi ja sen kolme lukkoa, mun ja Doran kengät
Teatterilla tapahtuva avain/lukkorumba on jo luku erikseen; loputon, päivittäin toistuva baletti, jonka koreografiaan kuuluu yhden ainoan avainnipun heittely kerroksesta toiseen, ovien taakse jääminen, ikkunoista lopulta kiipeäminen ja sen ikuisen kysymyksen esittäminen: "Anybody got the keys?"
Kata ja Fogasházin baari ennen esitystä
Asian toinen puoli on tietysti se, että onneksi on avaimet, joita etsiä. Kun pyörä rullaa keskiyöllä pitkin oranssein katuvaloin valaistua Ferenc Körutia ja ilmassa tuoksuu sateen jälkeen samalla tavalla raikkaalta ja kolealta kuin yläasteen pihalla kevätjuhlan aamuna, tärisee joka kadunkulmassa makuupussin sisässä ihmismytty, jonka "kodista" ei löydy ovea, jota avata. Joka ilta kurvaan yhden partaherran makuuhuoneen läpi, koska se on ainoa kohta, josta pyörälläni pääsen, ja joka kerta tekee mieli pyytää anteeksi reviirin rikkomista, mutta eihän toisen unta viitsi häiritä. Siinä ovat rinnakkain naistenvaateliikkeen näyteikkunan alla mehupurkki, reppu, kengät ja itse torkkuva mies, talo vailla seiniä ja ikkunoita. Ja heitä on täällä paljon, betonisella pedillä nukkuvia.
Fogashaz (ruin bar) ulkopuolelta, Akácfa utca 51. Pileitä, ug-taidetta, hyvä meno
Mikä sitten on kaunista? Vihanneskaupat. Suutelevat ihmiset. Csendes-baari. Váci utcalla myytävät lentäjänlakit (turistihelvetin ainoa elementti, jonka voisin harkita ostavani).Trumpetistit. Turorudi-patukat.Tilan tuntu Sankarien aukiolla. Ikkunasta pälyävät kissat, jotka näyttävät siltä kuin pitäisivät puhetta. Yksi on silti ylitse muiden; Tonava ja sen sillat, jokinäkymien aatelia. Kun aurinko vaipuu utuisena pallona Buda-kukkuloiden taa ja Vapaudenpatsas näyttää heittäytyvän vuorelta alas, on se näkymä vaurauteen katsomatta kaikille sama.
Lotta
Kaunis teksti.
VastaaPoista