Viimeisen neljän vuoden aikana olen pitänyt useita kursseja
ulkomaalaisille, jotka ovat saapuneet Suomeen esimerkiksi työn, siipan
tai opintojen perässä. Kerron heille suomalaisesta kulttuurista –
historiasta, työtavoista, politiikasta, suomalaisesta
mielenmaisemasta. Saksalaisille suomalainen kulttuuri tuntuu olevan
helposti sisäistettävä, mutta ranskalaiset kamppailevat meikäläisten,
hiljaisten ja ”töykeiden” suomalaisten kanssa aamusta iltaan. Riidat
syntyvät viimeistään siinä vaiheessa, kun kello lyö 16.00 ja
suomalaismies laittaa saman tien työpillit pussiin.
Pidän kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta ja sen synnyttämistä
haasteista ja konflikteista. Nautin siitä, kun voin helpottaa toisen
ihmisen sopeutumista tiettyyn kulttuuriin kertomalla hänelle esim.
kyseisen maan hiearkiasuhteista tai ruokailuetiketistä. Ennen kaikkea
iloitsen siitä, kun saan toisen ihmisen havaitsemaan, että
kulttuurieroja todella on olemassa, vaikka pohjimmiltamme olemme
kaikki melko samanlaisia – same same but different.
Antoisimpia mutta myös haastavimpia ”koulutettavia” ovat ehdottomasti
ala- ja yläkouluikäiset lapset. Etukäteen kun on lähes mahdotonta
tietää, mitä he jo tietävät ja mikä heitä kiinnostaa. Muistan
esimerkiksi suunnitelleeni kauan oppituntia eteläitalialaiselle
tyttöluokalle, joita kuitenkin kiinnosti eniten, mitä suomalaiset
syövät ja minkä näköisiä suomalaiset pojat ovat. Runebergintortut
keräsivät huomattavasti enemmän huomiota kuin Runeberg itse.
Viimeisin ja kenties myös hauskin opetuskokemukseni oli muutama viikko
sitten ohiolaisessa alakoulussa.
Viides- ja kuudesluokkalaiset lapset kuuntelivat kertomuksiani juhannuksesta, revontulista ja järvistä korvat niin höröllä, että oletin niiden irtoavan...Kerroin pikkuherroille ja -neideille mm. Suomen luonnosta, suomalaisista lapsista, vuodenajoista, ruoasta.
Lopuksi kuulijani esittivät kysymyksiä ja kirjoittivat minulle kirjeitse asioita, jotka heitä
jäivät askarruttamaan ja joita emme ehtineet käsittelemään. Tässä niistä muutamia:
Onko Suomessa vankiloita?
Paljonko gramma kultaa/hopeaa maksaa Suomessa?
Onko Suomessa instrumenttia nimeltä ”rummut”?
Vietetäänkö Suomessa 4th of July'ta? Entä pyhän Patrickin päivää?
Tietävätkö suomalaiset, kuka on Justin Bieber?
Mihin uskontokuntaan suomalaiset kuuluvat?
Onko Suomessa huvipuistoja? Entä vuoristoratoja?
Onko Suomessa autoradioita?
Onko Joulupukki lihava ja mukava?
Milanosta, Sissi
ulkomaalaisille, jotka ovat saapuneet Suomeen esimerkiksi työn, siipan
tai opintojen perässä. Kerron heille suomalaisesta kulttuurista –
historiasta, työtavoista, politiikasta, suomalaisesta
mielenmaisemasta. Saksalaisille suomalainen kulttuuri tuntuu olevan
helposti sisäistettävä, mutta ranskalaiset kamppailevat meikäläisten,
hiljaisten ja ”töykeiden” suomalaisten kanssa aamusta iltaan. Riidat
syntyvät viimeistään siinä vaiheessa, kun kello lyö 16.00 ja
suomalaismies laittaa saman tien työpillit pussiin.
Pidän kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta ja sen synnyttämistä
haasteista ja konflikteista. Nautin siitä, kun voin helpottaa toisen
ihmisen sopeutumista tiettyyn kulttuuriin kertomalla hänelle esim.
kyseisen maan hiearkiasuhteista tai ruokailuetiketistä. Ennen kaikkea
iloitsen siitä, kun saan toisen ihmisen havaitsemaan, että
kulttuurieroja todella on olemassa, vaikka pohjimmiltamme olemme
kaikki melko samanlaisia – same same but different.
Antoisimpia mutta myös haastavimpia ”koulutettavia” ovat ehdottomasti
ala- ja yläkouluikäiset lapset. Etukäteen kun on lähes mahdotonta
tietää, mitä he jo tietävät ja mikä heitä kiinnostaa. Muistan
esimerkiksi suunnitelleeni kauan oppituntia eteläitalialaiselle
tyttöluokalle, joita kuitenkin kiinnosti eniten, mitä suomalaiset
syövät ja minkä näköisiä suomalaiset pojat ovat. Runebergintortut
keräsivät huomattavasti enemmän huomiota kuin Runeberg itse.
Viimeisin ja kenties myös hauskin opetuskokemukseni oli muutama viikko
sitten ohiolaisessa alakoulussa.
Viides- ja kuudesluokkalaiset lapset kuuntelivat kertomuksiani juhannuksesta, revontulista ja järvistä korvat niin höröllä, että oletin niiden irtoavan...Kerroin pikkuherroille ja -neideille mm. Suomen luonnosta, suomalaisista lapsista, vuodenajoista, ruoasta.
Lopuksi kuulijani esittivät kysymyksiä ja kirjoittivat minulle kirjeitse asioita, jotka heitä
jäivät askarruttamaan ja joita emme ehtineet käsittelemään. Tässä niistä muutamia:
Onko Suomessa vankiloita?
Paljonko gramma kultaa/hopeaa maksaa Suomessa?
Onko Suomessa instrumenttia nimeltä ”rummut”?
Vietetäänkö Suomessa 4th of July'ta? Entä pyhän Patrickin päivää?
Tietävätkö suomalaiset, kuka on Justin Bieber?
Mihin uskontokuntaan suomalaiset kuuluvat?
Onko Suomessa huvipuistoja? Entä vuoristoratoja?
Onko Suomessa autoradioita?
Onko Joulupukki lihava ja mukava?
Milanosta, Sissi
Aika pelottavaa, jos amerikkalaislapsille tuli heti mieleen vankilat. Eivät tunnu pitävän Suomea kovin kehittyneenä kansakuntana ;)
VastaaPoistaMä en itse asiassa tiedä, kuka tuo Justin Bieber mahtaa olla.
Suomessa ärsyttää eniten se, että kaikki eivät vastaa jos tervehtii. Se on tylyä ja epäkohteliasta, muissa Euroopan maissa en ole vastaavaan törmännyt.
Lapsi, joka kysyi vankilasta, ei tiennyt Suomesta mitään. Käsittääkseni kysymys viittasi siihen, että onko Suomessakin vankiloita, kun USA:ssa niitä on niin paljon.
VastaaPoistaJustin Bieber on teinitähti, joka juuri eilen (23.5.) sai kuusi pystiä Billboard Music Awards -gaalassa. Tässä linkki Justinin musiikkivideoon:
http://www.youtube.com/watch?v=CHVhwcOg6y8
On se kieltämättä kumma, miten suomalaisissa hisseissä ei tervehditä, vaikka välissä olisi vain metri. Toisaalta, asiassa on positiivinenkin puoli: jokaiselle vastaantulijalle ei ole hymyiltävä silloin, kun on huono päivä!!!
Aamulehti tarjoili viime vuonna artikkelin ranskalaisesta perheestä, jonka perheenäiti vieläkin hämmästeli kuinka perjantain kauppareissun voi Suomen marketeissa tehdä sanomatta sanaakaan :). Mutta täähän on aivan totta. Kaupassa ei tarvii sanoa mitään ja jos nyt oikein kohteliaalle päälle sattuu, niin voi vaikka murahtaa kassalle, jos se uskaltaa mennä tervehtimään.
VastaaPoistaLiha/kalatiski se vasta kiusallinen paikka onkin. No, voihan sitä aina osoittaa haluamaansa tuotetta ja tehdä feikkipuhelun samaan aikaan.