Sziasztok!

Kotiinpaluu on luksusta! Kuuden viikon reissun jälkeen oma futoni hellii selkärankaa ja suomalainen vesijohtovesi puolestaan makuhermoja. Vielä parin päivän ajan Helsingin rakennusten mataluus tuntuu korosteisen sympaattiselta, ruoka kaupassa kalliilta (mitä se onkin) ja paluu alkukesästä kevääseen puhtaasti aikamatkailulta. Hassua nähdä lehtien tulevan puihin kahdesti...there's a glitch in the matrix...
Hetken ehtii nukkua univelkoja pois oman kodin kultaisella laverilla, kunnes mennään taas. Kuukauden mittainen reissu Mustalle merelle starttaa kahden viikon päästä, valmistelut alkakoot.

Tässä jäähyväiset Budapestille kuvakollaasin muodossa, näkemiin ja kiitos kaloista!



Fogasházin pileet, ei vielä täyttä



Teatteritilaa siivotaan



Aamuöistä bar hoppingia, veli tuli kylään



Pyöräpooloa?



The hero square



Tonava



Maatuskameri Szentendressä



Gellert-vuoren valtaus


Lotta

Pako Budapestistä

Paikallisjuna rämisee pitkin Tonavan vartta ja junan avoimista ikkunoista puhaltaa sisään alkukesän tuuli. Juna on samainen peltipurkki, joka elokuussa kuljettaa juhlakansaa Unkarin kuuluisimmalle rockfestivaaleille, mutta näin toukokuussa puolityhjän vaunun penkeissä torkkuvat permanenttipäiset tädit ja ainoa Szigetin asemalta kuuluva musisointi lähtee heinikossa piileskelevästä sirkkaparvesta. Uneliasta. Hyvä päivä paeta kirskuvia cappuccino-koneita ja Budapestin ahtaita katuja.
Perillä Szentendren asemalaiturilla keuhkot kiittävät happirikkaasta ilmasta. Puulämmitteisten, punatiilikattoisten talojen piipuista karkaa ilmaan saunan tuoksu ja Tonavan mutka on tällä kohtaa tyyni kuin järvi. Tulee kotoisa ja turvallinen olo: tekee mieli onkia, rakentaa komposti tai tehdä jotain muuta yhtä suoraselkäistä. Sen sijaan istumme koko päivän Kavezó-ravintolan terassilla, joka on kuin pienen omakotitalon pihalla istuisi.





Muhkeaviiksinen ravintolanpitäjä Láci kiikuttaa meille palinkaa ja vilttejä viilenevään iltaan ja juicehiuksinen kanta-asiakas, jolla ei ilmeisesti ole äänihuulia, jututtaa meitä robottiäänellään se partakoneen tapainen poskessaan kiinni. Lepakoita vilisee silmäkulmassa, eikä mistään kanna liikenteen melua.

Ylle tippuu sellainen alkukesän ilta, joka pimetessään muistuttaa loppukesää ja kerjää pelaamaan kirkonrottaa tai vähintään vakoilemaan joitakuita. Kaupunkielämä tuntuu etäiseltä ja uuvuttavalta.
Huomaan unohtaneeni, että Eurooppa on paljon muutakin kuin matkakohdekaupunkinsa; se on tilaa niiden välissä. Budapestistä Helsinkiin löytyy monta tuhatta kilometriä kinttupolkuja ja viljapeltoja, kyliä ja soutuveneitä joenvarressa. Miksi en koskaan matkusta sinne?
"Eurooppa on autio", totesi eräs sen halki kävellyt joensuulaisnainen. Ei siellä kuulemma montaa sielua vastaan kävellyt.
Szentendressä vietetyn päivän jälkeen on erittäin helppo uskoa, että se pitää paikkaansa. Ja jos Eurooppa on autio, sen täytyy olla myös hiljainen.

Eurooppa on hiljainen. Ah. Siinä vasta miellyttävä ajatus.






Lotta

Budapest 2.5.2011

Viidettä viikkoa Budapestissä, väsynyt olo. Välillä kaikki on hankalaa, välillä kaunista.



Kotipiha Mester utcalla



Hankalaa on lukkojen ja avainten määrä. Kaupungissa, jossa Kristofin sanoin "varastetaan karvatkin nenästä", kaikki arvotavara kannattaa köyttää johonkin kiinni, mikäli sen mielii jatkossakin omistaa. Pyörän lukitsen päivittäin kymmeniä kertoja ja aina johonkin kiinteään elementtiin, kuten aitaan tai liikennemerkkiin. Liikennemerkkiä täytyy luonnollisesti ensin vähän nostella ja tarkistaa irtoaako se helposti, koska muuten lukitseminen on turhaa. Pyörän valot täytyy muistaa irrottaa ja laittaa reppuun, koska muutoin ne valaisevat pian jonkun toisen matkaa (ja hyvä tietysti, että valaisevat, sillä ilman vilkkuvaa takavaloa pyöräily Budapestin kaduilla on hengenvaarallista). Jo asuntoni ulko-ovessa on yksistään kolme lukkoa, jotka kuuliaisesti avaan ja lukitsen kämppikseni pyynnöstä joka kerta asuntoon tullessani tai sieltä poistuessani.



Kotiovi ja sen kolme lukkoa, mun ja Doran kengät



Teatterilla tapahtuva avain/lukkorumba on jo luku erikseen; loputon, päivittäin toistuva baletti, jonka koreografiaan kuuluu yhden ainoan avainnipun heittely kerroksesta toiseen, ovien taakse jääminen, ikkunoista lopulta kiipeäminen ja sen ikuisen kysymyksen esittäminen: "Anybody got the keys?"



Kata ja Fogasházin baari ennen esitystä



Asian toinen puoli on tietysti se, että onneksi on avaimet, joita etsiä. Kun pyörä rullaa keskiyöllä pitkin oranssein katuvaloin valaistua Ferenc Körutia ja ilmassa tuoksuu sateen jälkeen samalla tavalla raikkaalta ja kolealta kuin yläasteen pihalla kevätjuhlan aamuna, tärisee joka kadunkulmassa makuupussin sisässä ihmismytty, jonka "kodista" ei löydy ovea, jota avata. Joka ilta kurvaan yhden partaherran makuuhuoneen läpi, koska se on ainoa kohta, josta pyörälläni pääsen, ja joka kerta tekee mieli pyytää anteeksi reviirin rikkomista, mutta eihän toisen unta viitsi häiritä. Siinä ovat rinnakkain naistenvaateliikkeen näyteikkunan alla mehupurkki, reppu, kengät ja itse torkkuva mies, talo vailla seiniä ja ikkunoita. Ja heitä on täällä paljon, betonisella pedillä nukkuvia.



Fogashaz (ruin bar) ulkopuolelta, Akácfa utca 51. Pileitä, ug-taidetta, hyvä meno



Mikä sitten on kaunista? Vihanneskaupat. Suutelevat ihmiset. Csendes-baari. Váci utcalla myytävät lentäjänlakit (turistihelvetin ainoa elementti, jonka voisin harkita ostavani).Trumpetistit. Turorudi-patukat.Tilan tuntu Sankarien aukiolla. Ikkunasta pälyävät kissat, jotka näyttävät siltä kuin pitäisivät puhetta. Yksi on silti ylitse muiden; Tonava ja sen sillat, jokinäkymien aatelia. Kun aurinko vaipuu utuisena pallona Buda-kukkuloiden taa ja Vapaudenpatsas näyttää heittäytyvän vuorelta alas, on se näkymä vaurauteen katsomatta kaikille sama.



Lotta

Lotta ja 3 asiaa

THE NATIONALIN BOXER-levy

Parasta pyöräilymusiikkia Mester utcalta Akacfa utcalle. Vanha ystävä sanoi teinivuosina, ettei koskaan opettele hyvän levyn kappaleiden nimiä, koska siten levyssä säilyy tietty ennalta-arvaamattomuus. Olkoon vaikka kuinka yläastelogiikkaa, tämän levyn kohdalla olen pitänyt siitä kiinni.

RETIISIT

Unkarilaiset retiisit on ainoastaan raikkaita, ei liian kitkeriä. Teatteria vastapäätä on kauppahalli, jonka sisäpihalla ylimeikattu mummo katkoo retiisinipusta nuupahtaneet varret ja arvostaa tasa-rahaa.

IKÄVÄ

Matkustaminen olisi turhaa, jollei olisi ketään, jota kaivata.


Unkarista, Lotta

Pieniä hetkiä Unkarista

Lotan fiiliskuvia Unkarista, tarinoita myös pian! Hyvää alkavaa viikkoa!







kuvat Lotta