Saksalaisia Milanossa, saksalaisia Bukarestissa

Tapasin eilen sattumalta paikallisen baarin ulkopuolella (jostain syystä milanolaiset viihtyvät aina baarin ulkopuolella seisoskellen, vaikka sisällä olisi musiikkia, tilaa ja tuoleja...) saksalaisen kundin, joka kiertää tällä hetkellä Etelä-Eurooppaa sohvasurffaten. Muutama kuukausi sitten hän lähti liikkeelle kotoaan Berliinistä ja suuntasi Ranskan läpi ensin Espanjaan, sitten Portugaliin (mikä oli kuulemma tähän mennessä ainoa paikka, josta hän ei ollut onnistunut löytämään majoittajaa) ja sieltä vähitellen Italiaan, jossa aikoo viettää seuraavat kolme viikkoa.

Juttelimme sohvasurffaajan kanssa tietenkin kyseisen matkustusmuodon ihanuudesta ja helppoudesta, mutta myös siitä, miltä tuntuu, kun majoittaja on kuin toiselta planeetalta tai kun majoittajaa ei ylipäänsä löydy...Kerroin herralle myös toki Lotan ja Askun matkasta Mustanmeren ympäri ja kaikki paikalla olijat totesivat yhteen ääneen: "APUA! Itä-Euroopassa sohvasurffaaminen on äärimmäisen vaikeaa ja epämiellyttävää!". Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Lotalla ja Askulla on käynyt todella hyvä tsägä, sillä viestit matkalta ovat olleet lähes pelkästään positiivisia. Ja myös Bukarestista näyttää löytyvän saksalaisia.






Hauskaa, kun ympärillä matkustetaan, mutta hauskaa olla paikoillaan samasta syystä.

Milanosta, Sissi

SOHVASURFFAUKSEN AAKKOSET

Sohvasurffaus eli couchsurfing tarkoittaa majoittumista vieraiden ihmisten kodeissa. Se on enemmän kuin vain yöpymistä ventovieraiden sohvilla, sillä siinä myös tutustutaan vieraisiin kulttuureihin paikallisten ihmisten arjen kautta. Lisäksi sohvasurffaus tukee ekologista ja halpaa matkailua.



Lotta ja Asku lähtevät viikon päästä sohvasurffaamaan Mustalle merelle, mutta niille, jotka haluavat itsekin kokea sohvasurffauksen ilot, tässä muutama ohjenuora:

1. Liity couchsurfing.org-palveluun.

2. Luo itsellesi mahdollisimman monipuolinen profiili, jossa kerrot itsestäsi, asunnostasi, matkustustottumuksistasi, harrastuksistasi jne.

3. Liitä profiiliisi kuva.

4. Kun joku kirjoittaa sinulle, muista vastata, sillä kaikki vastaamattomat viestit heikentävät "mainettasi" sivustolla.

5. Kun valitset henkilöitä, joille kirjoittaa, tarkasta a) heidän vastausprosenttinsa, b) heidän viimekertainen sisäänkirjautumisensa ja c) heidän referenssinsä (suositukset, joita muut palvelun käyttäjät jättävät). Mikäli vastausprosentti on pieni, viimeisestä sisäänkirjautumisesta on kauan tai referenssit ovat negatiivisia, harkitse uuden henkilön etsimistä.

6. Muista aina kirjoittaa referenssi, kun majoitat jonkun tai majoitut jonkun henkilön luona.

7. Kirjoita mieluummin "CS-request" kuin "message", sillä CS-requestit ovat helppolukuisempia ja toimivat paremmin.

8. Älä koskaan siirrä keskustelua esim. Facebookiin tai sähköpostiin, sillä CS-sivusto tallentaa kaikki sivustolla käydyt keskustelut ongelmien varalta.

9. Kun olet saanut majapaikan, pyydä aina majoittajasi osoite ja puhelinnumero.

10. Vie majoittajallesi tuliainen. Suklaa tai muu makeinen ei lähes koskaan ole huono vaihtoehto, mutta parasta olisi, mikäli voisit viedä jotain kotimaastasi (kuten esim. jääkaappimagneetteja, joissa on poroja...Näitä Lotta ja Asku ottavat omalle matkalleen mukaan.).




Helsingissä, Sissi

Slurps Baked Pineapple

PAISTETTU ANANAS (Baked Pineapple)

Tässä huippuresepti matkan varrelta, USA:sta.

1 tlk ananasmurskaa
200 g sokeria
1 ½ leipäviipaletta, pieniksi palasiksi revittynä
neljä ruokalusikallista voita



kuva Maria


Sekoita keskenään ananasmurska, sokeri sekä leipä ja laita seos
paistovuokaan. Kaada päälle voi. Paista 190 asteessa tunnin ajan.

A vot!


Sissi

Onko Suomessa vuoristoratoja?

Viimeisen neljän vuoden aikana olen pitänyt useita kursseja
ulkomaalaisille, jotka ovat saapuneet Suomeen esimerkiksi työn, siipan
tai opintojen perässä. Kerron heille suomalaisesta kulttuurista –
historiasta, työtavoista, politiikasta, suomalaisesta
mielenmaisemasta. Saksalaisille suomalainen kulttuuri tuntuu olevan
helposti sisäistettävä, mutta ranskalaiset kamppailevat meikäläisten,
hiljaisten ja ”töykeiden” suomalaisten kanssa aamusta iltaan. Riidat
syntyvät viimeistään siinä vaiheessa, kun kello lyö 16.00 ja
suomalaismies laittaa saman tien työpillit pussiin.

Pidän kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta ja sen synnyttämistä
haasteista ja konflikteista. Nautin siitä, kun voin helpottaa toisen
ihmisen sopeutumista tiettyyn kulttuuriin kertomalla hänelle esim.
kyseisen maan hiearkiasuhteista tai ruokailuetiketistä. Ennen kaikkea
iloitsen siitä, kun saan toisen ihmisen havaitsemaan, että
kulttuurieroja todella on olemassa, vaikka pohjimmiltamme olemme
kaikki melko samanlaisia – same same but different.

Antoisimpia mutta myös haastavimpia ”koulutettavia” ovat ehdottomasti
ala- ja yläkouluikäiset lapset. Etukäteen kun on lähes mahdotonta
tietää, mitä he jo tietävät ja mikä heitä kiinnostaa. Muistan
esimerkiksi suunnitelleeni kauan oppituntia eteläitalialaiselle
tyttöluokalle, joita kuitenkin kiinnosti eniten, mitä suomalaiset
syövät ja minkä näköisiä suomalaiset pojat ovat. Runebergintortut
keräsivät huomattavasti enemmän huomiota kuin Runeberg itse.

Viimeisin ja kenties myös hauskin opetuskokemukseni oli muutama viikko
sitten ohiolaisessa alakoulussa.







Viides- ja kuudesluokkalaiset lapset kuuntelivat kertomuksiani juhannuksesta, revontulista ja järvistä korvat niin höröllä, että oletin niiden irtoavan...Kerroin pikkuherroille ja -neideille mm. Suomen luonnosta, suomalaisista lapsista, vuodenajoista, ruoasta.







Lopuksi kuulijani esittivät kysymyksiä ja kirjoittivat minulle kirjeitse asioita, jotka heitä
jäivät askarruttamaan ja joita emme ehtineet käsittelemään. Tässä niistä muutamia:


Onko Suomessa vankiloita?
Paljonko gramma kultaa/hopeaa maksaa Suomessa?
Onko Suomessa instrumenttia nimeltä ”rummut”?
Vietetäänkö Suomessa 4th of July'ta? Entä pyhän Patrickin päivää?
Tietävätkö suomalaiset, kuka on Justin Bieber?
Mihin uskontokuntaan suomalaiset kuuluvat?
Onko Suomessa huvipuistoja? Entä vuoristoratoja?
Onko Suomessa autoradioita?
Onko Joulupukki lihava ja mukava?


Milanosta, Sissi

LIFTILLÄ KESÄÄN

Täällä Keski-Euroopassa on jo alkukesä, mikä tuo mieleen muistoja ja polttavan kaipuun tien päälle. Haluan matkustaa tuntemattomaan, tutustua uusiin ihmisiin, ja mikä olisi parempi tapa tehdä se kuin liftaaminen?
Liftaaminen on paitsi halpaa myös kaunista. Satunnaisen auton pysähtyessä avataan vaivihkaa ovi yksittäisen ihmisen arkeen ja samalla maan kulttuuriin. Rakastan peukalokyydin tuomaa vapauden tunnetta ja siihen liittyvää välitöntä ihmistenvälistä vuorovaikutusta, mutta toisaalta vihaan loputtomalta tuntuvaa odottamista polttavalla asfaltilla, tyhjien citymaastureiden kaahatessa välinpitämättömästi ohitse. Siitäkin huolimatta suosittelen liftaamista kaikille (yksinäiset naiset poissulkien), joiden seikkailumieltä ja kukkaroa lentokoneet eivät houkuttele ja jotka EIVÄT ole suuntaamassa matkallaan Ranskaan tai Espanjaan (kaksi Euroopan ehdottomasti huonointa liftimaata).

Tässä muutama ajatus ja joitakin hyödyllisiä vinkkejä liftireissailuun liittyen:

1. Ota mukaasi paksu tussi, jolla voit raapustaa kauas näkyviä kaupunkikylttejä nopeasti ja helposti. Kyltit helpottavat kyydin saantia suunnattomasti, koska ihmisten pysähtymiskynnys on alhaisempi, mikäli he jo etukäteen tietävät, minne olet menossa. Kylttejä on kuitenkin TODELLA rasittava raapustaa puolikuivalla kuulakärkikynällä...

2. Dyykkaa samaa tarkoitusta varten pahvinpalasia huoltoasemien roskiksista.

3. Ota mukaasi kartta, jotta tiedät, minne olet menossa ja mitä kyltteihin kannattaa kirjoittaa. Liftatessa esim. Helsingistä Pietariin, kannattaa ensimmäiseen kylttiin kirjoittaa "Kotka", koska suuremmalla todennäköisyydellä ihmiset pysähtyvät välimatkan ollessa nopeasti hahmotettava ja lyhyt (kovinkaan moni ei ole valmis spontaanisti ottamaan tuntematonta ihmistä kyytiinsä seuraavalle 300 km:lle, mutta tarjoavat kyllä kyytiä perille asti, mikäli olette menossa samaan kohteeseen ja mikäli tulette toimeen).

4. Käy vessassa kun kuskisi pysähtyy, jottet turhaan joudu pysäyttelemään autoa myöhemmin ja hidastamaan näin hänen matkaansa.

5. Puhu kuskille, mikäli hän puhuu sinulle. Ole hiljaa, mikäli kuski ei ole
jutustelutuulella.

6. Mikäli lähdet liikkeelle kaupungista/kylästä, hankkiudu sille tielle/siihen risteykseen, joka johtaa kaupungista/kylästä ulos haluamaasi suuntaan. Mikäli kohteesi on idässä, mene siis itään johtavalle tielle jne. Eli liftatessa Helsingistä Pietariin ei kannata turhaan kyhjöttää "Kotka"-kyltin kanssa Ruoholahden suunnalla...

7. Mene oman harkintasi mukaan moottoritielle. Periaatteessahan se on laitonta, mutta itselleni nopeimmat kyydit ovat aina tulleet moottoritiellä. Muutamaan otteeseen olen saanut kyydin poliisilta seuraavalle huoltoasemalle, muutamaan otteeseen poliisi on moikannut ja sanonut, etten periaatteessa saisi seistä tienposkessa...Mutta minkäs teet, mikäli edellinen kuski on jättänyt sinut keskelle motaria! Muista kuitenkin motarillakin, että mitä useampi vääriin kaupunkeihin/kyliin johtava tai muista kaupungeista/kylistä tuleva risteys on takanasi, sitä todennäköisemmin ohi menevät autot menevät sinun kohteeseesi. Jokainen eteenpäin ajettu kilometri motarilla siis helpottaa matkaasi.

8. Mikäli olet nainen ja liftaat yksin (en suosittele), mene kyytiin huoltoasemilta. Tällöin voit itse vaikuttaa siihen, keneltä liftiä pyydät ja kenen kyytiin nouset. Tällöin sinulla on myös suurempi todennäköisyys päätyä esim. yksinäisen naisen tai perheen kyytiin.

9. Paina varmuuden vuoksi mieleesi auton merkki, väri ja rekkari sekä kuskin kasvonpiirteet (ja yritä muistaa ne...).

10. Suurin osa ihmisistä pelkää enemmän sitä, että sinä ryöstät heidät kuin toisin päin.

Ellei täysin suunnittelematon liftaaminen ota ajatuksena tulta alleen, Keski-Euroopassa on myös erittäin hyvin toimiva kimppakyytijärjestelmä. Etenkin Saksasta ja Saksan kautta pääsee helposti muihin Keski-Euroopan kohteisiin, koska Saksan moottoritiet levittäytyvät maassa ristiin rastiin ja koska saksalaiset liikkuvat kesäisin paljon autoillaan sekä kotimaassaan että sen ulkopuolella. Matkat maksavat yleensä jonkin verran kuskista riippuen, mutta palvelu on hyvää, nopeaa ja ihmisläheistä. Esimerkiksi Berliinistä Müncheniin pääsee varmasti joka päivä ja kyyti maksaa keskimäärin 30 euroa. Paras ja toimivin kimppakyytisivusto on: www.mitfahrgelegenheit.de.

Suomessakin on olemassa www.kimppa.net ja www.kyydit.net, mutta niiden toiminta ei valitettavasti ole mitään saksalaiseen järjestelmän rinnalla.


Milanosta, Sissi

ME!

Jos et vielä tiennyt keitä olemme niin... nyt tiedät!



LOTTA



Joensuulainen pygmi liian ison rinkan alla, jonka tavoitteena on perustaa Euroopan laajuinen puistojalkapalloverkosto ja järjestää eksymisen MM-kisat. Rakastaa yöpyöräilyä uusissa kaupungeissa.



ASKU



Nakkilasta maailmalle aikoinaan kammennut sekä kotona, että mahdollisimman kaukana siitä viihtyvä ikuinen elämänseikkailija.



SISSI



Euroopan mannerta ristiin rastiin liftannut matkailun partisaani, jolle vieraat kulttuurit ovat sekä vapaa-aikaa että työtä. Keho Milanossa, sielu Sisiliassa, muisti Puolassa, sydän Nummelassa.



MARIA



Herttoniemen pallero, joka pakeni 19-vuotiaana Intiaan, jätti sinne sydämensä, haki sen kuitenkin takaisin ja on siitä lähtien jättänyt sen vaikka minne, vahingossa, luonnollisesti.

Sissin 3 asiaa

KOTI
Suomeen on aina ihana palata ja tunnen olevani kotona täällä, rakkaiden ihmisten parissa. Helsingissä on hyvä olla, mutta hyvä on myös lähteä, kun tietää, että muuallakin rakkaat ihmiset odottavat...Toissapäivänä tulin Jenkeistä, huomenna lähden Milanoon. Jossain Veikkolan ja Nummelan välissä mietin, miten outo tila "koti" on. Onko se siellä, missä osaa toimia kulttuurin sanelemien kaavojen mukaan? Onko se siellä, missä voi samaistua muihin ihmisiin? Onko se siellä, missä tuntee olonsa niin kotoisaksi, ettei turistina tai muukalaisena olo ahdista? Onko se siellä, missä joku odottaa (kuten Lotta mainitsi ikävästä)? Huomisesta lähtien kotini on taas Milanossa.


KIIPEILY
Keskilännen matkallani oli hieman haastavaa löytää paikka, jossa harjoittaa rakasta lajiani muuallakin kuin paloautojen tikapuilla. Yksi tilaisuus kiipeilyyn kuitenkin kuukauden aikana tarjoutui, kun eräs majoittajistani vei minut paikallisen YMCA:n (kyse ei ole maailmankuulusta käsikoreografiasta vaan NMKY:stä) huikealle, neljän metrin korkuiselle kiipeilyseinälle. Autokulttuurin lomassa oli taivaallista päästä seinälle edes hetkeksi, vaikka YMCA:n seinällä oli käytettävä lenkkareita, reitit olivat outoja ja varmistajat eivät olleet itse koskaan kiipeilleet. Onneksi pudotus oli niin pieni, ettei siitä jaksanut stressata...YMCA:n lämminhenkisestä ilmapiiristä huolimatta ikävöin koko kuukauden ajan Salmisaaren kiipeilyareenaa. Kun eilen sain pitkästä aikaa pukea päälleni omat valjaani ja pienenpienet tossuni, olin seitsemännessä taivaassa. Kropassani tosin tuntui siltä, kuin en koskaan olisi lajia treenannutkaan...Kiipeilyareenan tunnelma on niin ainutlaatuinen, että voisin vain sen vuoksi harkita muuttoa Milanosta Ruoholahteen. Koska se ei juuri nyt taida onnistua, on vain toivottava, että Milanon vieressä kohoavat jylhät vuoret pistävät Salmisaarta paremmaksi (koska sisäkiipeilyareenat eivät näytä siihen pystyvän)!


OVER THE RHINE
Cincinnatissa, Ohiossa, on kaupunginosa nimeltään Over the Rhine ja samanniminen yhtye, joka on loistava. Cincinnatin baletti (joka sijaitsee Over the Rhinessa) esittää parasta aikaa kotikaupungissaan yhtyeen musiikkiin tehtyä, henkeäsalpaavan hienoa koreografiaa, jonka harjoituksia pääsin muutamaan otteeseen seuraamaan (ja täytyy muuten todeta, että tanssijoilla on harjoitellessaan niin ihmeellisiä virityksiä päällään, että uskon vankasti heidän salaa kilpailevan siitä, kuka näyttää friikeimmältä). Over the Rhine on yksi niistä asioista, joita muistelen lämmöllä muistellessani ennätyssateista huhtikuuta, jonka tänä vuonna vietin ohiolaisten ihmisten kodeissa.



Sissi

Käärmetanssia ja vapaamuurareita

Dayton on hämmentävä paikka. Pieni Keskilännen kaupunki Ohiossa herää henkiin lauantaina, kun Oregon Districtin kuppiloista alkaa kuulua live-musiikkia. Eksyin alkuillasta ensin heavy metal -baariin, mutta siitä hyvin pian mikroshortseissa pihalla notkuva puutarhanhoitajamimmi (joka muuten edgaa, eli vetää ihmisten ruohokenttien reunat siistiksi ruohonleikkauksen jälkeen. Täällä päin Jenkkejä ollaan fanaattisia ruohonleikkureita.) ohjasi minut ja matkaseurueeni hilpeään homobaariin. Alakerran lavalla paljettistringinen drag-artisti pyöritti kurvejaan oikea käärme lanteillaan Michael Jacksonin tahtiin, ylhäällä letkis-tyyliset ihmisjunat tanssivat intiimisti r'n'b:a... (Katso aikaisemmin julkaistut kuvat TÄÄLTÄ.)


Täysin toisenlainen todellisuus aukeaa päiväsaikaan vapaamuurareiden temppelissä, Ohio-joen toisella puolen.


(Temppelin rakennussuunnitelmia ja vanhoja lehtileikkeitä)


Yksi uusista tutuistani on vapaamuurari, joten tuppauduin kierrokselle heidän temppeliinsä.


(Vapaamuurareiden symboliikkaa)


Toisin kuin Kasarmitorilla, daytonilaistemppeli komeilee selvänä maamerkkina kaikille, jotka kaupunkiin eksyvät. Muurarit ovat varakkaita ja näkyviä seurapiiriherroja, jotka eivät pidä osallisuuttaan veljeskuntaan lainkaan salaisena.


(Entisiä vapaamuurareita)


Päin vastoin, myös oma tuttavani oli suunnattoman ylpeä saadessaan esitellä muurareiden käsittämättömän hienoja fasiliteetteja ulkomaalaiselle vieraalleen. Kaikkia huoneita en kuitenkaan nähnyt. "We are a society with secrets, but not a secret society". Naisille on muuten olemassa Eastern Star.




Sissi


Dayton, Ohio

DAYTON / OHIO

En tiedä, oliko pelottavampaa olla katsojana tanssilattialla vai käärmeen kanssa lavalla!






Terveisin Daytonista, Ohiosta Sissi

Palak paneeria ja kalifornialaista viiniä Ohiossa

Yövyin intialaisen perheen luona, joka on asunut yli 20 vuotta USA:ssa. Mies tuli aikoinaan Intiasta opiskelemaan ja jäi tänne. Vaimo seurasi perässä ja alkoi heti työskennellä isossa firmassa, tytär jäi kuudeksi vuodeksi isovanhemmilleen Intiaan. Nyt lapset ovat valmistuneet ja vanhemmat asuvat suuressa talossa kahdestaan, vaimon työpöytä vaatehuoneessa. Yhden oven takaa paljastuu tulsi-kasvi ja kotialttari sivoineen, krishnoineen ja hanumaneineen. Myös kuningassängyn vieressä on pieni alttari.

Aamulla juodaan intialaista chaita, jota siivittää Baba Ram Devin päivittäinen meditaatiotunti. Gurun lisäksi myös intialaiset isäntäni kertovat minulle hallitun hengityksen ja säännöllisen sierainhuuhtelun merkityksestä päivittäisessä terveydenhuollossa. Illalla he valmistavat mitä herkullisinta palak paneeria ja tarjoavat kalifornialaista punaviiniä (ja coca-colaa). On mielenkiintoista tarkastella, miten intialainen ja jenkkikulttuuri fuusioituvat toisiinsa molempien säilyttäessä tyypilliset ominaispiirteensä.


Sissi

Cincinnati, Ohio