Pieni pala Ukrainaa

Matka on ylittänyt puolivälinsä, viikonpäivät ja valuutat virtaavat sormien lomitse. Pääkopassa tapahtuu kummallisia oivaltamisia, kun liikkuminen ja pysähtyminen vaihtavat merkityksiä keskenään. Ihmisten sohvat vilisevät silmissä kuin puut junan ikkunassa, mutta jokainen kulkupelin kyytiin astuminen puolestaan tuntuu kuin kotiin palaisi.

Odessa otti meidät vastaan auringonlaskun aikaan kirkkojen kultaiset kupolit välkkyen. Söimme Maximin kodissa pastaa, joimme kuohuviintä ja seurasimme kuinka parikymmensenttisten piikkikorkokenkien nahkaremmit kiinnittyivät poikkeuksellisen sorjien miehen nilkkojen ympärille. Maaseutumatkailun jälkeen ilahduimme kaupungin sykkeestä ja tanssasimme hikipäissämme homoklubilla, jossa Maximin drag-show päättyi spagaattiin ja iltamme auringonnousuun.

Paheellisen elämän jälkeen kaahasimme Jaltalle, jota mantereen puolella reunustavat vehreinä kohoavat vuoret, merellä taas satapäiset meduusaparvet. Jaltan rantabulevardilla todistimme ihmiskunnan hedonismia täydellä volyymillään, mutta sen verran absurdeilla mausteilla, että ilmiöstä voi jopa nauttia. Sieltä löytyvät niin Maailman kahdeksan ihmettä mikrokoossa kuin "Ukrainan Lahjakkaimmat Lapset" tanssahtelemassa Lenin-patsaan juurella (jonka sormi herkeämättä osoittaa ylikansallisen hampurilaisketjun suuntaan), välkkyviä polkupyöriä, välkkyviä moottoriveneneitä, välkkyviin luomiväreihin sonnustautuneita naisia, chinchilloja, ennustajia, you name it.

Nyt Tbilisissä, Georgiassa, jossa näin alkuun hengähdämme hiukan. Lämmin kiitos Ukrainan hosteille Maximille ja Nadyalle!

P.S. Pari päivää sitten löysin Askulta rastan, joten täytynee freesaantua.



Lotta















Joona

Avoin kirje Bukarestille

Voi Bukarest minkä teit. Yritys suhtautua sinuun nimesi mukaisesti "nautinnon kaupunkina" kariutui hämmentäviin vastakohtaisuuksiin, joihin kaduillasi törmäsimme. Pohjimmiltasi olet varmasti miellyttävää seuraa ja omaat taatusti enemmän tasoja kuin mitä kahden päivän visiitillämme pystyimme havaitsemaan, mutta kanssasi viettämästämme ajasta jäi silti hämmentävä maku suuhun.

On todettava, että mielialasi muuttui useita kertoja päivässä. Iltapäivällä päätit olla säyseä ja luottamusta herättävä, annoit auringon paistaa puistoihin ja 100 vuotta vanhan talon pihalle, jossa majoituimme. Sohvissa et pihistellyt, vaan jaoit niitä kummallekin omamme ja kaupan päälle mitä mukavimman hostin. Houkuttelit kävelemään katujasi pitkin, joilla huokui latinalaisen amerikan henki ja joiden yllä sotkeutuivat kaaottiset sähköjohdot yhä monimutkaisimmille solmuille.

Illalla aloit yllättäen kuitenkin säikytellä. Näytit meille mitä kaikkea sinuun mahtuu aina liimaa nuuhkivista, hampaattomista mustalaismummoista ja katulapsista ihmisulosteiden reunustamiin joenvarsiin saakka. Annoit meidän kuulla tarinoita, joissa avoimista auton ikkunoista saa turpaansa ja joissa ostetaan aseita, eikä pelätä käyttää niitä. Melkein saimme pullosta päähämme ja jäimme kaasuttavien autojen alle. Yhtäkkiä kaduillasi tuntuivat vallitsevan viidakon lait.

Kaikki ei tietenkään ole sinun syytäsi, sinä et valitse ketä kätket helmoihisi. Ehkä kuvamme sinusta olisi erilainen, mikäli olisimme viettäneet aikamme toisenlaisessa seurassa. Varattuasi hostimme kokonaan itsellesi, tutkimme sinua hänen ystävänsä opastuksella. Kaikki oli aluksi mallillaan ja yhteinen sävel mitä duurivoittoisin, mutta sitten tapahtui valitettava käänne. Miksi et sinä hetkenä, jolloin istuimme mukavan ravintolan terassilla mehevän kala-aterian jälkeen, kääntänyt huomiotamme muualle? Jos olisit juuri silloin juoksuttanut eteemme joukon katusoittajia tai legendaarisia miehiä karhuineen, ei keskustelu olisi koskaan harhautunut väärille urille. Silloin emme olisi koskaan saaneet tietää seuralaisemme suvaitsemattomuudesta ja pahoittaneet mieltämme loppuvierailun ajaksi. Joskus on hyvä olla tietämättä toisesta ihmisestä kaikkea.

Lähetämme kaikesta huolimatta sinulle nyt lämpimät terveiset täältä Romanian maaseudulta, Tonavan suistoalueelta, jossa ensimmäistä kertaa kastoimme varpaamme Mustaanmereen. Nauramme hiekkateillä vastaan tallustaville lehmille, aaseille ja hevosille, jotka näyttävät päättävän kaikesta täällä päin. Uimme ja olemme onnellisia. Toivomme, että ailahtelevaisesta mielenlaadustasi huolimatta tulet saamaan paljon uusia ystäviä ja että pidät hyvää huolta Ralucasta ja hänen köyhistä naapureistaan.
Vastaustasi odotellen,



Lotta ja Asku

Lähtemisen keveydestä

Muistan sen hetken, kun tajusin lähtemisen yksinkertaisuuden. Kymmenen vuotta sitten lukion päättäneenä muutin kotikaupungista Helsinkiin opiskelemaan. Oli heinäkuun loppu ja minulla oli liikaa päällä. Ensimmäistä kertaa juna-aseman tiskillä ostin, vahvalla Itä-Suomen murteella, pelkän menolipun. Seisoin asemalaiturilla mankka toisessa, jukkapalmu toisessa kädessä ja ihmettelin lähtemisen helppoutta; sen kun ilmoittaa minne haluaa mennä, astuu kulkupelin kyytiin ja vilkuttaa saattajille.

Vuosia myöhemmin läpikävin samansuuntaisia ajatuksia Andalusiassa. Kolmen viikon roadtripillä vietin ainoana ajokortittomana tunteja vuokra-auton takapenkillä uimapatjan kyljessä ja tuijotin haltioituneena karuja vuoria ja hoikkavartisia, valkeita tuulimyllyjä. Lonely Planet suttaantui alati vaihtuvista suunnitelmista ja vuoroaamuin joku porukasta kömpi hostellin respaan mumisemaan: "Una noche mas". Ajattelin, että kyse on valinnoista, ei mistään sen kummemmasta. Sitä voi joko jäädä tai lähteä, aina pään päälle löytyy katto, aina tie vie jonnekin.

Matkustamisen ei silti täydy olla pelkästään yksinkertaista, vaikka lähteminen filosofialtaan sitä olisikin. Tunnen vastenmielisyyttä lukiessani matkareportaaseja, joista on kiillotettu pois kaikki se päivittäinen kömpelyys, joista reissaaminen koostuu. Reissaaminen on myös ongelmia ja niiden ratkaisuja. Hutilyöntejä ja ylimitotettuja tunnereaktioita. Pakettiin kuuluu se, että etsii öisessä kaupungissa kartta täristen majapaikkaa ja pelkää autioilla kaduilla omien kenkien kiviseinistä kimpoilevaa kopinaa. Tai se, että paikallinen kauppias viilaa linssiin 6-0. Hyvin todennäköisesti tulee myös riideltyä matkakumppanin kanssa, podettua ankaraa syyllisyyttä länsimaalaisuudestaan ja/tai stressattua bussista myöhästymisestä aivan liikaa. Sellaista se on. Elämä on elämää kaikkialla, myös matkalla.

Lauantaina alkava Mustanmeren turnee tulee väistämättä sisältämään ylä-ja alamäkiä. Sisällä kytee miellyttävä polte. Jännittää, miten ihmiset suhtautuvat kameroihin ja säilyvätkö ne tallessa? Onko Delta Dunariilla suuria hämähäkkejä? Kestävätkö polvet rinkan painoa? Miten päättyy Istanbuliin järjestetty Suomi-Turkki jalkapallo-ottelu? Miten on mahdollista omaksua bulgarialainen tapa nyökätä "ei":n merkiksi ja pudistaa päätään tarkoittaessaan "kyllä"? Miltä tuntuu leijua kuumailmapallossa Kappadokian yllä?
Suunnitelmat tulevat muuttumaan useasti, säätöä piisaa. Kiperät tilanteet ratkotaan kolikkoa heittämällä. Lähtemisessä itsessään ei kuitenkaan ole mitään sen kummempaa, kuin ehtiä huomisaamun 615:een. Ja aina pitää muistaa vilkuttaa saattajille.




Lotta

SOHVASURFFAUKSEN AAKKOSET

Sohvasurffaus eli couchsurfing tarkoittaa majoittumista vieraiden ihmisten kodeissa. Se on enemmän kuin vain yöpymistä ventovieraiden sohvilla, sillä siinä myös tutustutaan vieraisiin kulttuureihin paikallisten ihmisten arjen kautta. Lisäksi sohvasurffaus tukee ekologista ja halpaa matkailua.



Lotta ja Asku lähtevät viikon päästä sohvasurffaamaan Mustalle merelle, mutta niille, jotka haluavat itsekin kokea sohvasurffauksen ilot, tässä muutama ohjenuora:

1. Liity couchsurfing.org-palveluun.

2. Luo itsellesi mahdollisimman monipuolinen profiili, jossa kerrot itsestäsi, asunnostasi, matkustustottumuksistasi, harrastuksistasi jne.

3. Liitä profiiliisi kuva.

4. Kun joku kirjoittaa sinulle, muista vastata, sillä kaikki vastaamattomat viestit heikentävät "mainettasi" sivustolla.

5. Kun valitset henkilöitä, joille kirjoittaa, tarkasta a) heidän vastausprosenttinsa, b) heidän viimekertainen sisäänkirjautumisensa ja c) heidän referenssinsä (suositukset, joita muut palvelun käyttäjät jättävät). Mikäli vastausprosentti on pieni, viimeisestä sisäänkirjautumisesta on kauan tai referenssit ovat negatiivisia, harkitse uuden henkilön etsimistä.

6. Muista aina kirjoittaa referenssi, kun majoitat jonkun tai majoitut jonkun henkilön luona.

7. Kirjoita mieluummin "CS-request" kuin "message", sillä CS-requestit ovat helppolukuisempia ja toimivat paremmin.

8. Älä koskaan siirrä keskustelua esim. Facebookiin tai sähköpostiin, sillä CS-sivusto tallentaa kaikki sivustolla käydyt keskustelut ongelmien varalta.

9. Kun olet saanut majapaikan, pyydä aina majoittajasi osoite ja puhelinnumero.

10. Vie majoittajallesi tuliainen. Suklaa tai muu makeinen ei lähes koskaan ole huono vaihtoehto, mutta parasta olisi, mikäli voisit viedä jotain kotimaastasi (kuten esim. jääkaappimagneetteja, joissa on poroja...Näitä Lotta ja Asku ottavat omalle matkalleen mukaan.).




Helsingissä, Sissi

KARTTA

Kesäkuun kartta on nyt julkaistu! Se löytyy tuolta ylhäältä omana navigointipalkkina.


View Sohvilla surffausta in a larger map

Maakohtaisia karttoja tulossa pian!


Maria

Sziasztok!

Kotiinpaluu on luksusta! Kuuden viikon reissun jälkeen oma futoni hellii selkärankaa ja suomalainen vesijohtovesi puolestaan makuhermoja. Vielä parin päivän ajan Helsingin rakennusten mataluus tuntuu korosteisen sympaattiselta, ruoka kaupassa kalliilta (mitä se onkin) ja paluu alkukesästä kevääseen puhtaasti aikamatkailulta. Hassua nähdä lehtien tulevan puihin kahdesti...there's a glitch in the matrix...
Hetken ehtii nukkua univelkoja pois oman kodin kultaisella laverilla, kunnes mennään taas. Kuukauden mittainen reissu Mustalle merelle starttaa kahden viikon päästä, valmistelut alkakoot.

Tässä jäähyväiset Budapestille kuvakollaasin muodossa, näkemiin ja kiitos kaloista!



Fogasházin pileet, ei vielä täyttä



Teatteritilaa siivotaan



Aamuöistä bar hoppingia, veli tuli kylään



Pyöräpooloa?



The hero square



Tonava



Maatuskameri Szentendressä



Gellert-vuoren valtaus


Lotta

Kesäkuun reissunsuunnittelua

Tämän kevään aikana on tullut vietettyä päivä jos toinenkin koneen ääressä miettien tulevan kesän matkareittiä. Suunnitelmat elävät, reitti on muuttunut moneen kertaan ja oikeastaan lopullisen matkareitin tietää vasta matkan jälkeen. Suunnitelmissamme on siis tehdä Mustanmeren kierros ja olemme varanneet aikaa matkalle kuukauden verran. Lähtöpiste on Bulgarian Sofia ja päätepisteenä on Istanbul Turkissa ja meri kierretään kellon suuntaan. Kulkuvälineinä ovat pääsääntöisesti junat ja bussit.

Tämä suunnitteluvaihe on sinänsä haastava, koska matkakuume kasvaa ja tekee mieli päästä jo nyt reissuun. Odotan jo malttamattomana junassa istumista ja ikkunasta ohikiitävien maisemien katsomista. Kiskojen kolinaa ja junan etenemisen mukanaan tuomaa huumaavaa vapauden tunnetta. Tunnetta siitä että on matkalla, nimenomaan tässä ja nyt. Odotan näkemiämme uusia kaupunkeja, futiksen peluuta niiden helteisissä puistoissa, uusia tuoksuja ja -makuja, uneliaiden pienten kylien elämänmenon seuraamista, aamuvarhaisella raakkuvan kukon kiekaisuja, lippujen säätöä, ruoan tilaamista listasta, josta ei ymmärrä yhtään mitään ja huvittenuisuutta siitä, että saikin kovassa suolaisen ruoan himossa vohveleita hillolla.

Mutta mikä hienointa tulevalla reissulla, niin hotellit ja hostellit ovat boikotissa ja yövymme paikallisten ihmisten kotona eli siis sohvasurffaamme paikasta toiseen. Vaikka olen monen sohvalla öitäni nukkunut niin koskaan en ole matkustanut niin, että sohvasurffaan paikasta toiseen. Uskon sen tuovan mukanaan aivan uuden perspektiivin koko matkalle ja yhdessä majoittajan kanssa viettämämme aika opettaa varmasti paikallisesta elämänmenosta paljon. Minusta on äärimmäisen hienoa ihmisten välistä yhteistyötä se, että ihmiset, jotka eivät tunne toisiaan ennalta, ovat valmiita kohtaamaan toisensa, avaamaan kotiensa ovet ja antamaan majapaikan. Ja sama vice versa. Mi casa es tu casa.


Asku