Voi Bukarest minkä teit. Yritys suhtautua sinuun nimesi mukaisesti "nautinnon kaupunkina" kariutui hämmentäviin vastakohtaisuuksiin, joihin kaduillasi törmäsimme. Pohjimmiltasi olet varmasti miellyttävää seuraa ja omaat taatusti enemmän tasoja kuin mitä kahden päivän visiitillämme pystyimme havaitsemaan, mutta kanssasi viettämästämme ajasta jäi silti hämmentävä maku suuhun.
On todettava, että mielialasi muuttui useita kertoja päivässä. Iltapäivällä päätit olla säyseä ja luottamusta herättävä, annoit auringon paistaa puistoihin ja 100 vuotta vanhan talon pihalle, jossa majoituimme. Sohvissa et pihistellyt, vaan jaoit niitä kummallekin omamme ja kaupan päälle mitä mukavimman hostin. Houkuttelit kävelemään katujasi pitkin, joilla huokui latinalaisen amerikan henki ja joiden yllä sotkeutuivat kaaottiset sähköjohdot yhä monimutkaisimmille solmuille.
Illalla aloit yllättäen kuitenkin säikytellä. Näytit meille mitä kaikkea sinuun mahtuu aina liimaa nuuhkivista, hampaattomista mustalaismummoista ja katulapsista ihmisulosteiden reunustamiin joenvarsiin saakka. Annoit meidän kuulla tarinoita, joissa avoimista auton ikkunoista saa turpaansa ja joissa ostetaan aseita, eikä pelätä käyttää niitä. Melkein saimme pullosta päähämme ja jäimme kaasuttavien autojen alle. Yhtäkkiä kaduillasi tuntuivat vallitsevan viidakon lait.
Kaikki ei tietenkään ole sinun syytäsi, sinä et valitse ketä kätket helmoihisi. Ehkä kuvamme sinusta olisi erilainen, mikäli olisimme viettäneet aikamme toisenlaisessa seurassa. Varattuasi hostimme kokonaan itsellesi, tutkimme sinua hänen ystävänsä opastuksella. Kaikki oli aluksi mallillaan ja yhteinen sävel mitä duurivoittoisin, mutta sitten tapahtui valitettava käänne. Miksi et sinä hetkenä, jolloin istuimme mukavan ravintolan terassilla mehevän kala-aterian jälkeen, kääntänyt huomiotamme muualle? Jos olisit juuri silloin juoksuttanut eteemme joukon katusoittajia tai legendaarisia miehiä karhuineen, ei keskustelu olisi koskaan harhautunut väärille urille. Silloin emme olisi koskaan saaneet tietää seuralaisemme suvaitsemattomuudesta ja pahoittaneet mieltämme loppuvierailun ajaksi. Joskus on hyvä olla tietämättä toisesta ihmisestä kaikkea.
Lähetämme kaikesta huolimatta sinulle nyt lämpimät terveiset täältä Romanian maaseudulta, Tonavan suistoalueelta, jossa ensimmäistä kertaa kastoimme varpaamme Mustaanmereen. Nauramme hiekkateillä vastaan tallustaville lehmille, aaseille ja hevosille, jotka näyttävät päättävän kaikesta täällä päin. Uimme ja olemme onnellisia. Toivomme, että ailahtelevaisesta mielenlaadustasi huolimatta tulet saamaan paljon uusia ystäviä ja että pidät hyvää huolta Ralucasta ja hänen köyhistä naapureistaan.
Vastaustasi odotellen,
Lotta ja Asku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti