Maita, joissa meillä on tarkoitus käydä, ovat Bulgaria-Romania-Moldova-Ukraina-Georgia-Turkki. Ja Transnistria.
Kyllä sellainenkin valtio on olemassa. Ainakin heille itselleen. Mikään muu valtio maailmassa ei Transnistriaa ole vielä tunnustanut. Maa julistautui itsenäiseksi Moldovasta syyskuussa jo 1990, vajaa vuosi ennen kuin Moldova julistautui itsenäiseksi Neuvostoliitosta. Virallisesti Transnistria kuuluu edelleen Moldovaan, BKT:lla mitattuna Euroopan köyhimpään valtioon. Transnistriassa on vielä köyhempää kuin Moldovassa mutta maan kansalaiset ovat tosissaan valtionsa kanssa. Moldova on heille länsinaapuri, itänaapuri on Ukraina.
Transnistriaan mennessä tulee vastaan viralliset raja-asemat, maassa on käytössä oma valuutta, valtiolla on tietenkin myös oma presidentti ja maan pääkaupunki on nimeltään Tiraspol. Pääkaupungissa on edelleen suuri Lenin-muistomerkki paikoillaan muistuttamassa Neuvostoliitto-vuosista ja maan lipussakin on koristeina sirppi ja vasara. Maalla on myös oma kansallislaulu. Transnistria haikaileekin edelleen idän suuntaan, viime vuonna presidentti Igor Smirnov vaati maan liittämistä Venäjään.
Minusta on aivan mahtavaa päästä käymään valtiossa, jota ei ole tavallaan olemassa. Laajemmin ajatellen itsenäisyyshän on henkinen tila, siihen ei vaikuta muiden ajatukset ja mielipiteet. Mietin, millaista siellä on elää? Mitä Transnistrialaiset ajattelevat maastaan? Millainenkohan tunnelma siellä on? Miten he suhtautuvat turisteihin?
Mutta toiselta kantilta, Kallion Kungfutse pohtii näin filosofisessa mielessä: Miten voimme olla jossain maassa jos sitä ei ole olemassa?
Asku
Transnistiran kansallislaulu, karaokeversiona:
Kyllä sellainenkin valtio on olemassa. Ainakin heille itselleen. Mikään muu valtio maailmassa ei Transnistriaa ole vielä tunnustanut. Maa julistautui itsenäiseksi Moldovasta syyskuussa jo 1990, vajaa vuosi ennen kuin Moldova julistautui itsenäiseksi Neuvostoliitosta. Virallisesti Transnistria kuuluu edelleen Moldovaan, BKT:lla mitattuna Euroopan köyhimpään valtioon. Transnistriassa on vielä köyhempää kuin Moldovassa mutta maan kansalaiset ovat tosissaan valtionsa kanssa. Moldova on heille länsinaapuri, itänaapuri on Ukraina.
Transnistriaan mennessä tulee vastaan viralliset raja-asemat, maassa on käytössä oma valuutta, valtiolla on tietenkin myös oma presidentti ja maan pääkaupunki on nimeltään Tiraspol. Pääkaupungissa on edelleen suuri Lenin-muistomerkki paikoillaan muistuttamassa Neuvostoliitto-vuosista ja maan lipussakin on koristeina sirppi ja vasara. Maalla on myös oma kansallislaulu. Transnistria haikaileekin edelleen idän suuntaan, viime vuonna presidentti Igor Smirnov vaati maan liittämistä Venäjään.
Minusta on aivan mahtavaa päästä käymään valtiossa, jota ei ole tavallaan olemassa. Laajemmin ajatellen itsenäisyyshän on henkinen tila, siihen ei vaikuta muiden ajatukset ja mielipiteet. Mietin, millaista siellä on elää? Mitä Transnistrialaiset ajattelevat maastaan? Millainenkohan tunnelma siellä on? Miten he suhtautuvat turisteihin?
Mutta toiselta kantilta, Kallion Kungfutse pohtii näin filosofisessa mielessä: Miten voimme olla jossain maassa jos sitä ei ole olemassa?
Asku
Transnistiran kansallislaulu, karaokeversiona:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti