Matka Romanian suistolta Moldovaan oli ikimuistoinen, eikä helpommasta päästä. Suunniteltuna lähtöpäivänä Tonavan suistoalueen Sfantu Gheorgesta ei sitten lähtenytkään paatin paattia.. Joten säädimme paikalliselta kalastajalta moottorivenekyydin, jolla suhautimme reilun 40km:n matkan mantereelle. Satamasta saatiin joltain kalastajalta kyyti kylille. Busseja ei mennyt, taksejakaan ei näkynyt. Joten otettiin sitten lifti Muhigriolista Tulceaan, jossa tapasimme Joonan, meidän toisen kuvaajan. Sovimme Tulceassa suoran taksikyydin Cahuliin, Moldovaan. Osa matkanhinnasta maksettiin kuljettajalle etukäteen bensoja varten. Kuski ei sitten halunnutkaan ajaa loppuun saakka, vaan jätti meidät rajakaupunki Galatiin. Pikkasen tuli vääntöä jotta saimme osan rahoista takaisin, mutta onnistuimme lopulta. Sitten olikin uuden kulkupelin vuoro, Tonava ylitettiin lossilla. Rannasta otimme taas allemme taksin, sovimme hinnaksi 25e, päämääräämme Cahuliin, Moldovaan. Romanian ja Moldovan rajalle päästyämme kuljettaja kuitenkin ilmoitti, että matkamme päättyy hänen osaltaan tähän. Rajavartiosto mies tuli myös tilanteeseen mukaan ja kertoi että tällä häiskällä ei ole vakuutuksia autossa ja eikä kansainvälistä ajokorttia, että missään nimessä tämä häiskä ei Moldovaan voisi ajaa. Kehotti meitä myös maksamaan kuljettajalle hänen haluamansa summa. Kerroimme tilanteesta, rajavartiosto oli selkeästi ollut samankaltaisessa tilanteessa ennenkin. Emme suostuneet summaa maksamaan, ei tietenkään, muutaman kilometrin matka, Helsingissäkin on halvemmat taksihinnat. Rajavartioston kundi myös ilmoitti että raja-alueella ei saisi kävellä, Moldovaan päästääksemme meidän pitäisi liftata jonkun rajaa ylittävän auton kyytiin. Näin siis päätettiin tehdä, mutta ennen sitä pitäisi vääntää vedättäjä kuskin kanssa hinta kohdilleen. Siitähän tuli riemuisa vääntö, lopulta kuski nappasi Joonan kameran, mä ampaisin kuskin perään autoon, pitäen kamerasta kiinni, siinä sitten rehattiin, kumpikaan ei luovuttanut. Huutoa, vääntöä, pikkasen sylkeäkin.. Lopulta hässäkän jälkeen kuski lupasi laskea hintaa 15e ja tilanne alkoi purkautumaan. Liikaa sekin, mutta aivan sama, pääasia että päästäis jatkamaan matkaa. Kuski sai jonkun totaali hulluuskohtauksen ja jäi huutamaan autonikkunasta törkeyksiä ja häiritsemään peukku pystyssä tienposkessa seisovaa Lottaa. Päästiin mukavan perheen kyytiin, heitettiin pari lanttia kyydistä. Jihuu, vihdoin Moldovassa, vannoin olevani menemättä Romaniaan enää koskaan.
Alkoi olla jo alkuilta ja Joona sai säädettyä meille pimeän taksi, jotta pääsisimme sinne Cahuliin/Rosuun mahdollisimman nopeasti. Tais olla jotkut veljekset jotka meidät nappasi kyytiin, mukavasti autossa tärisi ja paukku pikku teitä pitkin körötellessä. Moldovan vehreys yllätti täysin ja maisemat olivat uskomattoman kauniita. Yksi mun lempileffoista, "Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen" on kuvattu Bessa-arabiassa eli siis nykyisen Moldovan alueella. Sitä siinä autossa istuessani mietin katselessani huikean vehreää Moldovan maaseutua.
Päästiin perille Rosuun ja vihdoin tapasimme majoittajamme, sympaattisen moldovalaismiehen Constantinin. Constantin asuu edelleen kotitalossaan äitinsä kanssa, muut perheen sisaruksista ovat lähteneet laittomasti maasta muualle Eurooppaan.
Aamusuihku Rosun kyläss, Cahulissa.
Suomi vs Moldova futismatsi
Moldovalainen herkku on raaka sianiho.
Moldovan pääkaupungissa, Chisinaussa, pyörimme pari päivää paikallisten hippien kanssa, josta jatkoimme kohti Transnistriaa, maata jota ei ole virallisesti olemassa. Transnistriassa on kuitenkin oma rajavartiosto, oma valuutta, oma pressa, oma poliisi, oma passi..
"Valtion agentti" Andrej (työskentelee toimittajana/kirjailijana) antoi meille pikaesittelyn maastaan. Transnistriassa oli kuin neukkulassa konsanaa, leninin patsaat ovat edelleen pystyssä ja venäjämielisyys kukoistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti