Thessaloniki, baby!

Kaksi päivää sitten kävelimme rajan yli Albaniasta Kreikkaan "nomanslandilla" hengailevan kylähullun saattelemana, joka ystävällisesti auttoi meitä parhaansa mukaan, mutta laiminlöi tyystin verenpunaisen avohaavan karrelle palaneessa päänahassaan. Kreikan puolella vuoret kohosivat vehreämpinä ja sokkeloisempina, bussi rajalta Ioanniinaan sujahteli tunneleihin muutaman minuutin välein. Aurinko laski, keskiyöllä saavuimme Thessalonikiin.

Thessalonikista vahvimmin jäivät mieleen ihmiset. Kreikan toiseksi suurimmassa kaupungissa on n. 80 000 opiskelijaa, joiden pulisevat parvet levittaytyvat kookkaalta campukselta keskustan kaduille ja kahviloihin. Opiskelijoiden ja kulttuuriväen läsnäolo tuo Thessalonikiin hienoa pöhinää. Graffitien, tatuointien, rastapehkojen ja tavernojen lomasta kohoavat vuosituhansia vanhat rauniot, bussit kaahaavat pitkin roomalaisten rakentamia teitä ja horisontissa kohoava Olympos-vuori vahtii lahden poukamassa sykkivää miljoonakaupunkia hievahtamatta.

Nukuimme yömme Nicon, paikallisen radio dj:n ja sarjakuvakustantajan, kymmenen neliön työhuoneessa, satojen playmobile-ukkojen ja miniatyyrisotilaiden ympäröiminä ja heräsimme molempina aamuina alakerrassa sijaitsevan leipomon tuoksuun. Viime yona saavuimme Ateenaan, vaaliviikon pääkallopaikalle. Ennen lähtöä vierailimme Nicon radio-ohjelmassa ja toinen juontajista ilmaisi mielipiteensä maansa tilanteesta sanoja säästelemättä: "People are very angry. This will be like a domino effect. Many countries will go down one by one".

Lotta