Italia alkaa olla paketissa, lautta Albanian Durresiin lähtee tänä iltana klo 23. Sisilia pyörii mielessä sarjana ihmeellisiä kuvia, joissa vuorottelevat Palermon ränsistyneet kujat ja niillä leveästi hymyilevät ihmiset, kaupungin ylle kohoavat pystyseinäiset vuoret ja jokapuolelle levittäytyvä meri. Tietoisuus mafian läsnäolosta väritti Cosa Nostran jäseniä joka kadunkulmaan, selkäpiissä tunsi miten kaupunki salaa jotain, miten tuoretta kalaa pursuavien torikojujen alla pizzo eli suojelusraha siirtyi alati kourasta kouraan.
Filipon suvun ja ystävien tapaaminen kaksilla eri perheillallisilla laajensi sisilialaista perhekäsitystä mafiasta tavallisiin koteihin. Kahden päivän aikana todistimme välitöntä yhdessäoloa, pitkiä iltoja, joina lapset valvovat aikuisten kanssa yli keskiyön, maljapuheet ovat täynnä tunnetta ja poskisuudelmat sinkoilevat joka ilmansuuntiin. Ihmisten välinen lämpö oli kadehdittavaa, ihmisten määrä suomalaisesta näkökulmasta myös hengästyttävää.
Saapasmaan koron kannassa sijaitsevaan Bariin saapuessamme bongasimme MrOgren nojailemassa Armenise cineman edestä. Asetuimme taloksi poliittisen aktivistin luolamaiseen pikkukotiin ja nakuttelimme varovasti jäätä rikki mystisen jampan ympäriltä. Muutaman oluen jälkeen MrOgren sisko Tizzianna kaahasi autolla paikalle ja kuskasi meidät reiveihin suureen messuhalliin. Basson jytkeessä Tizzianna valotti perheen merkityksen varjopuolia; on raskasta olla jatkuvasti huolissaan omasta veljestään, on välillä raskasta olla niin läheinen.
Aamiaiseksi katetun pasta pomodoron äärellä kuuntelimme huuruisen MrOgren aitoa turhautumista maansa korruptioon, surkeisiin tulevaisuuden näkymiin ja Berlusconiin, joka ei näytä poistuvan vanhemman väestön sydämistä kirveelläkään. Italian kansallispäivä tyhensi päiväksi Barin kadut, mutta kuun jälleen noustessa joulupukin haudan (Basilica di San Nicola) ylle, tytöt huojuivat kolmemetrisissä korkokengissään piazzoille ja MrOgre jatkoi päivän viidennentoista oluensa särpimistä.
Lotta
Tsekkaa lisää kuvia kuvat -kansiosta
Filipon suvun ja ystävien tapaaminen kaksilla eri perheillallisilla laajensi sisilialaista perhekäsitystä mafiasta tavallisiin koteihin. Kahden päivän aikana todistimme välitöntä yhdessäoloa, pitkiä iltoja, joina lapset valvovat aikuisten kanssa yli keskiyön, maljapuheet ovat täynnä tunnetta ja poskisuudelmat sinkoilevat joka ilmansuuntiin. Ihmisten välinen lämpö oli kadehdittavaa, ihmisten määrä suomalaisesta näkökulmasta myös hengästyttävää.
Saapasmaan koron kannassa sijaitsevaan Bariin saapuessamme bongasimme MrOgren nojailemassa Armenise cineman edestä. Asetuimme taloksi poliittisen aktivistin luolamaiseen pikkukotiin ja nakuttelimme varovasti jäätä rikki mystisen jampan ympäriltä. Muutaman oluen jälkeen MrOgren sisko Tizzianna kaahasi autolla paikalle ja kuskasi meidät reiveihin suureen messuhalliin. Basson jytkeessä Tizzianna valotti perheen merkityksen varjopuolia; on raskasta olla jatkuvasti huolissaan omasta veljestään, on välillä raskasta olla niin läheinen.
Aamiaiseksi katetun pasta pomodoron äärellä kuuntelimme huuruisen MrOgren aitoa turhautumista maansa korruptioon, surkeisiin tulevaisuuden näkymiin ja Berlusconiin, joka ei näytä poistuvan vanhemman väestön sydämistä kirveelläkään. Italian kansallispäivä tyhensi päiväksi Barin kadut, mutta kuun jälleen noustessa joulupukin haudan (Basilica di San Nicola) ylle, tytöt huojuivat kolmemetrisissä korkokengissään piazzoille ja MrOgre jatkoi päivän viidennentoista oluensa särpimistä.
Lotta
Tsekkaa lisää kuvia kuvat -kansiosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti