1. Stalinin lapsuuden sänky
Ensimmäinen petikontakti Georgian kamaralla. Juhannusaaton kunniaksi hypistelimme alle neljävuotiaan diktaattorin makuusijaa ja totesimme pikku-Josefin viettäneen liian monia yksinäisiä, painajaistentäytteisiä öitä ja loppu on sitten historiaa.
2. Giorgin kissanpissapedit
Tbilisin yössä painoimme päämme Giorgin kissan tuhrimien liinavaatteiden väliin, mutta ummistuneiden silmien verkkokalvoilla tanssivat kaupungin 3D-suihkulähteet, valaistustaan muuttava silta ja majesteetillinen tv-torni, jonka välke saa Eiffel-tornin näyttämään hammastikulta.
3. Tbilisin toisella laidalla
Talossa, jonka parvekkeen läpi kasvoi viikunapuu ja jonka puutarhakeinussa haurasluinen isoisä suri edesmennyttä vaimoaan, nukuimme univelkoja pois tuntikaupalla. Vakoilimme vastapäisellä kukkulalla kohoavaa kasvottoman multimiljonäärin laboratoriota muistuttavaa palatsia ja jäystimme paistettua munakoisoa. A vot.
Nyt yöbussissa matkalla Kappadokiasta Istanbuliin. Göremen kylässä paikallisen räätälin luona vietetyt kaksi yötä nousevat kepeästi yöpaikkojen kärkikastiin, sen verran kauniisti soi iltaisin rumpu ja kaikui kaduilla moskeijoiden kutsu.
Lotta
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
torstai 23. kesäkuuta 2011
Pieni pala Ukrainaa
Matka on ylittänyt puolivälinsä, viikonpäivät ja valuutat virtaavat sormien lomitse. Pääkopassa tapahtuu kummallisia oivaltamisia, kun liikkuminen ja pysähtyminen vaihtavat merkityksiä keskenään. Ihmisten sohvat vilisevät silmissä kuin puut junan ikkunassa, mutta jokainen kulkupelin kyytiin astuminen puolestaan tuntuu kuin kotiin palaisi.
Odessa otti meidät vastaan auringonlaskun aikaan kirkkojen kultaiset kupolit välkkyen. Söimme Maximin kodissa pastaa, joimme kuohuviintä ja seurasimme kuinka parikymmensenttisten piikkikorkokenkien nahkaremmit kiinnittyivät poikkeuksellisen sorjien miehen nilkkojen ympärille. Maaseutumatkailun jälkeen ilahduimme kaupungin sykkeestä ja tanssasimme hikipäissämme homoklubilla, jossa Maximin drag-show päättyi spagaattiin ja iltamme auringonnousuun.
Paheellisen elämän jälkeen kaahasimme Jaltalle, jota mantereen puolella reunustavat vehreinä kohoavat vuoret, merellä taas satapäiset meduusaparvet. Jaltan rantabulevardilla todistimme ihmiskunnan hedonismia täydellä volyymillään, mutta sen verran absurdeilla mausteilla, että ilmiöstä voi jopa nauttia. Sieltä löytyvät niin Maailman kahdeksan ihmettä mikrokoossa kuin "Ukrainan Lahjakkaimmat Lapset" tanssahtelemassa Lenin-patsaan juurella (jonka sormi herkeämättä osoittaa ylikansallisen hampurilaisketjun suuntaan), välkkyviä polkupyöriä, välkkyviä moottoriveneneitä, välkkyviin luomiväreihin sonnustautuneita naisia, chinchilloja, ennustajia, you name it.
Nyt Tbilisissä, Georgiassa, jossa näin alkuun hengähdämme hiukan. Lämmin kiitos Ukrainan hosteille Maximille ja Nadyalle!
P.S. Pari päivää sitten löysin Askulta rastan, joten täytynee freesaantua.
Lotta
Joona
Odessa otti meidät vastaan auringonlaskun aikaan kirkkojen kultaiset kupolit välkkyen. Söimme Maximin kodissa pastaa, joimme kuohuviintä ja seurasimme kuinka parikymmensenttisten piikkikorkokenkien nahkaremmit kiinnittyivät poikkeuksellisen sorjien miehen nilkkojen ympärille. Maaseutumatkailun jälkeen ilahduimme kaupungin sykkeestä ja tanssasimme hikipäissämme homoklubilla, jossa Maximin drag-show päättyi spagaattiin ja iltamme auringonnousuun.
Paheellisen elämän jälkeen kaahasimme Jaltalle, jota mantereen puolella reunustavat vehreinä kohoavat vuoret, merellä taas satapäiset meduusaparvet. Jaltan rantabulevardilla todistimme ihmiskunnan hedonismia täydellä volyymillään, mutta sen verran absurdeilla mausteilla, että ilmiöstä voi jopa nauttia. Sieltä löytyvät niin Maailman kahdeksan ihmettä mikrokoossa kuin "Ukrainan Lahjakkaimmat Lapset" tanssahtelemassa Lenin-patsaan juurella (jonka sormi herkeämättä osoittaa ylikansallisen hampurilaisketjun suuntaan), välkkyviä polkupyöriä, välkkyviä moottoriveneneitä, välkkyviin luomiväreihin sonnustautuneita naisia, chinchilloja, ennustajia, you name it.
Nyt Tbilisissä, Georgiassa, jossa näin alkuun hengähdämme hiukan. Lämmin kiitos Ukrainan hosteille Maximille ja Nadyalle!
P.S. Pari päivää sitten löysin Askulta rastan, joten täytynee freesaantua.
Lotta
Joona
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
perjantai 17. kesäkuuta 2011
Kolmen miehen ja kolmen kuun Moldova
Öinen kuu Moldovassa on suuri riippumatta siitä missä päin maata sitä tiirailee. Tai ainakin siinä uskossa toistaiseksi olen.
Etelä-Moldovalaisessa Rosun kylässä kuu nousi pimeälle tähtitaivaalle viinipensaiden taakse, kirkkaana ja täytenä. Susi ulvoi ja koirat haukkuivat. Me joimme kotiviiniä Moldovan ensimmäisen miehen, Constantinin kanssa.
Chisinaulaisessa puistossa, hippien gatheringissä rumpujen paukkeessa, nokkahuilujen soidessa ja sammakoiden kurnuttaessa kovemmin kuin viidakossa konsanaan, koimme täydellisen kuunpimennyksen. Maanvarjo peitti kuun. Me joimme mate-teetä Moldovan toisen miehen, Nickin kanssa. Samaisen miehen kanssa istuimme tänään illalla kerrostalon katolla Chisinaun lähiössä. Taivaalla lensi sateliitti ja lepakoita. Kuu nousi taivaalle, suurena ja punaisena. Me joimme kaksikymmentä vuotta vanhaa viiniä.
Huomenna lähdemme Transnistrian läpi kohti Odessaa. Mitä luultavammin kuu möllöttää taivaalla ja sitä ihmettelemme yhdessä Moldovan kolmannen miehen, Andrejn kanssa. Andrej tosin ei pidä itseään moldovalaisena vaan transnistrialaisena. Mutta kuu on meille kaikille sama.
Mitä sitten tapahtui, siitä kuuletta seuraavalla kerralla.
Asku
Etelä-Moldovalaisessa Rosun kylässä kuu nousi pimeälle tähtitaivaalle viinipensaiden taakse, kirkkaana ja täytenä. Susi ulvoi ja koirat haukkuivat. Me joimme kotiviiniä Moldovan ensimmäisen miehen, Constantinin kanssa.
Chisinaulaisessa puistossa, hippien gatheringissä rumpujen paukkeessa, nokkahuilujen soidessa ja sammakoiden kurnuttaessa kovemmin kuin viidakossa konsanaan, koimme täydellisen kuunpimennyksen. Maanvarjo peitti kuun. Me joimme mate-teetä Moldovan toisen miehen, Nickin kanssa. Samaisen miehen kanssa istuimme tänään illalla kerrostalon katolla Chisinaun lähiössä. Taivaalla lensi sateliitti ja lepakoita. Kuu nousi taivaalle, suurena ja punaisena. Me joimme kaksikymmentä vuotta vanhaa viiniä.
Huomenna lähdemme Transnistrian läpi kohti Odessaa. Mitä luultavammin kuu möllöttää taivaalla ja sitä ihmettelemme yhdessä Moldovan kolmannen miehen, Andrejn kanssa. Andrej tosin ei pidä itseään moldovalaisena vaan transnistrialaisena. Mutta kuu on meille kaikille sama.
Mitä sitten tapahtui, siitä kuuletta seuraavalla kerralla.
Asku
torstai 16. kesäkuuta 2011
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Avoin kirje Bukarestille
Voi Bukarest minkä teit. Yritys suhtautua sinuun nimesi mukaisesti "nautinnon kaupunkina" kariutui hämmentäviin vastakohtaisuuksiin, joihin kaduillasi törmäsimme. Pohjimmiltasi olet varmasti miellyttävää seuraa ja omaat taatusti enemmän tasoja kuin mitä kahden päivän visiitillämme pystyimme havaitsemaan, mutta kanssasi viettämästämme ajasta jäi silti hämmentävä maku suuhun.
On todettava, että mielialasi muuttui useita kertoja päivässä. Iltapäivällä päätit olla säyseä ja luottamusta herättävä, annoit auringon paistaa puistoihin ja 100 vuotta vanhan talon pihalle, jossa majoituimme. Sohvissa et pihistellyt, vaan jaoit niitä kummallekin omamme ja kaupan päälle mitä mukavimman hostin. Houkuttelit kävelemään katujasi pitkin, joilla huokui latinalaisen amerikan henki ja joiden yllä sotkeutuivat kaaottiset sähköjohdot yhä monimutkaisimmille solmuille.
Illalla aloit yllättäen kuitenkin säikytellä. Näytit meille mitä kaikkea sinuun mahtuu aina liimaa nuuhkivista, hampaattomista mustalaismummoista ja katulapsista ihmisulosteiden reunustamiin joenvarsiin saakka. Annoit meidän kuulla tarinoita, joissa avoimista auton ikkunoista saa turpaansa ja joissa ostetaan aseita, eikä pelätä käyttää niitä. Melkein saimme pullosta päähämme ja jäimme kaasuttavien autojen alle. Yhtäkkiä kaduillasi tuntuivat vallitsevan viidakon lait.
Kaikki ei tietenkään ole sinun syytäsi, sinä et valitse ketä kätket helmoihisi. Ehkä kuvamme sinusta olisi erilainen, mikäli olisimme viettäneet aikamme toisenlaisessa seurassa. Varattuasi hostimme kokonaan itsellesi, tutkimme sinua hänen ystävänsä opastuksella. Kaikki oli aluksi mallillaan ja yhteinen sävel mitä duurivoittoisin, mutta sitten tapahtui valitettava käänne. Miksi et sinä hetkenä, jolloin istuimme mukavan ravintolan terassilla mehevän kala-aterian jälkeen, kääntänyt huomiotamme muualle? Jos olisit juuri silloin juoksuttanut eteemme joukon katusoittajia tai legendaarisia miehiä karhuineen, ei keskustelu olisi koskaan harhautunut väärille urille. Silloin emme olisi koskaan saaneet tietää seuralaisemme suvaitsemattomuudesta ja pahoittaneet mieltämme loppuvierailun ajaksi. Joskus on hyvä olla tietämättä toisesta ihmisestä kaikkea.
Lähetämme kaikesta huolimatta sinulle nyt lämpimät terveiset täältä Romanian maaseudulta, Tonavan suistoalueelta, jossa ensimmäistä kertaa kastoimme varpaamme Mustaanmereen. Nauramme hiekkateillä vastaan tallustaville lehmille, aaseille ja hevosille, jotka näyttävät päättävän kaikesta täällä päin. Uimme ja olemme onnellisia. Toivomme, että ailahtelevaisesta mielenlaadustasi huolimatta tulet saamaan paljon uusia ystäviä ja että pidät hyvää huolta Ralucasta ja hänen köyhistä naapureistaan.
Vastaustasi odotellen,
Lotta ja Asku
On todettava, että mielialasi muuttui useita kertoja päivässä. Iltapäivällä päätit olla säyseä ja luottamusta herättävä, annoit auringon paistaa puistoihin ja 100 vuotta vanhan talon pihalle, jossa majoituimme. Sohvissa et pihistellyt, vaan jaoit niitä kummallekin omamme ja kaupan päälle mitä mukavimman hostin. Houkuttelit kävelemään katujasi pitkin, joilla huokui latinalaisen amerikan henki ja joiden yllä sotkeutuivat kaaottiset sähköjohdot yhä monimutkaisimmille solmuille.
Illalla aloit yllättäen kuitenkin säikytellä. Näytit meille mitä kaikkea sinuun mahtuu aina liimaa nuuhkivista, hampaattomista mustalaismummoista ja katulapsista ihmisulosteiden reunustamiin joenvarsiin saakka. Annoit meidän kuulla tarinoita, joissa avoimista auton ikkunoista saa turpaansa ja joissa ostetaan aseita, eikä pelätä käyttää niitä. Melkein saimme pullosta päähämme ja jäimme kaasuttavien autojen alle. Yhtäkkiä kaduillasi tuntuivat vallitsevan viidakon lait.
Kaikki ei tietenkään ole sinun syytäsi, sinä et valitse ketä kätket helmoihisi. Ehkä kuvamme sinusta olisi erilainen, mikäli olisimme viettäneet aikamme toisenlaisessa seurassa. Varattuasi hostimme kokonaan itsellesi, tutkimme sinua hänen ystävänsä opastuksella. Kaikki oli aluksi mallillaan ja yhteinen sävel mitä duurivoittoisin, mutta sitten tapahtui valitettava käänne. Miksi et sinä hetkenä, jolloin istuimme mukavan ravintolan terassilla mehevän kala-aterian jälkeen, kääntänyt huomiotamme muualle? Jos olisit juuri silloin juoksuttanut eteemme joukon katusoittajia tai legendaarisia miehiä karhuineen, ei keskustelu olisi koskaan harhautunut väärille urille. Silloin emme olisi koskaan saaneet tietää seuralaisemme suvaitsemattomuudesta ja pahoittaneet mieltämme loppuvierailun ajaksi. Joskus on hyvä olla tietämättä toisesta ihmisestä kaikkea.
Lähetämme kaikesta huolimatta sinulle nyt lämpimät terveiset täältä Romanian maaseudulta, Tonavan suistoalueelta, jossa ensimmäistä kertaa kastoimme varpaamme Mustaanmereen. Nauramme hiekkateillä vastaan tallustaville lehmille, aaseille ja hevosille, jotka näyttävät päättävän kaikesta täällä päin. Uimme ja olemme onnellisia. Toivomme, että ailahtelevaisesta mielenlaadustasi huolimatta tulet saamaan paljon uusia ystäviä ja että pidät hyvää huolta Ralucasta ja hänen köyhistä naapureistaan.
Vastaustasi odotellen,
Lotta ja Asku
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Saksalaisia Milanossa, saksalaisia Bukarestissa
Tapasin eilen sattumalta paikallisen baarin ulkopuolella (jostain syystä milanolaiset viihtyvät aina baarin ulkopuolella seisoskellen, vaikka sisällä olisi musiikkia, tilaa ja tuoleja...) saksalaisen kundin, joka kiertää tällä hetkellä Etelä-Eurooppaa sohvasurffaten. Muutama kuukausi sitten hän lähti liikkeelle kotoaan Berliinistä ja suuntasi Ranskan läpi ensin Espanjaan, sitten Portugaliin (mikä oli kuulemma tähän mennessä ainoa paikka, josta hän ei ollut onnistunut löytämään majoittajaa) ja sieltä vähitellen Italiaan, jossa aikoo viettää seuraavat kolme viikkoa.
Juttelimme sohvasurffaajan kanssa tietenkin kyseisen matkustusmuodon ihanuudesta ja helppoudesta, mutta myös siitä, miltä tuntuu, kun majoittaja on kuin toiselta planeetalta tai kun majoittajaa ei ylipäänsä löydy...Kerroin herralle myös toki Lotan ja Askun matkasta Mustanmeren ympäri ja kaikki paikalla olijat totesivat yhteen ääneen: "APUA! Itä-Euroopassa sohvasurffaaminen on äärimmäisen vaikeaa ja epämiellyttävää!". Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Lotalla ja Askulla on käynyt todella hyvä tsägä, sillä viestit matkalta ovat olleet lähes pelkästään positiivisia. Ja myös Bukarestista näyttää löytyvän saksalaisia.
Hauskaa, kun ympärillä matkustetaan, mutta hauskaa olla paikoillaan samasta syystä.
Milanosta, Sissi
Juttelimme sohvasurffaajan kanssa tietenkin kyseisen matkustusmuodon ihanuudesta ja helppoudesta, mutta myös siitä, miltä tuntuu, kun majoittaja on kuin toiselta planeetalta tai kun majoittajaa ei ylipäänsä löydy...Kerroin herralle myös toki Lotan ja Askun matkasta Mustanmeren ympäri ja kaikki paikalla olijat totesivat yhteen ääneen: "APUA! Itä-Euroopassa sohvasurffaaminen on äärimmäisen vaikeaa ja epämiellyttävää!". Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Lotalla ja Askulla on käynyt todella hyvä tsägä, sillä viestit matkalta ovat olleet lähes pelkästään positiivisia. Ja myös Bukarestista näyttää löytyvän saksalaisia.
Hauskaa, kun ympärillä matkustetaan, mutta hauskaa olla paikoillaan samasta syystä.
Milanosta, Sissi
tiistai 7. kesäkuuta 2011
Polsko Kosovo, Bulgaria
Läpeensä hyvä olo maaseudun rauhassa. Päivän kuumin hetki on taittumassa alkuillan lämmöksi, jossain kaukana viheltää junan pilli. Miroslavin perheessä päivän suurin tapahtuma oli koiranpennun saapuminen talouteen. Rakia-pulloon naapurissa vaihdettu rotankokoinen tulokas kusaisi alkutekijöikseen päälleni, mutta varastaa silti sydämiä. Idyllisen tilanteen tahrasi ainoastaan allekirjoittaneen erhe kutsua koiranpentua kielivirheen vuoksi "maksulliseksi naiseksi", joka sai Nora-tytön alahuulen hetkeki väpättämään. Tilanne saatiin kuitenkin selvitettyä, enkä usko traumoja jääneen.
Vehreiden kukkuloiden sylissä lepäävä 1800:n asukkaan Polsko Kosovo on täynnä mitä sydämellisimpiä persoonia. Viiksekäs herra on maalannut oman kuvansa hevosvaunujensa kylkeen. Pienin koskaan näkemäni traktori röhisee ohi vetäen perässään vaunua, joka on lastattu täyteen kuokat selässään hytkyviä mummoja. Kulkukoiria on kaikkialla ja toisensa ohittaessaan ne vaihtavat viheliäisiä katseita. Aasit seisovat tienvarsilla yhtä paikallaan kuin ilma.
Kaupunkielämän jälkeen mukautuminen pikkukylän rytmiin vei päivän. Eilisilta meni pysähtyneisyyteen totutellessa, tämä päivä siitä nauttiessa. Olo on kuin Kyllikki Villan matkakirjoissa. Niissä istutaan laivan hyteissä päiviä, seurataan valon vaihtumista, nukahdetaan ja herätään, otetaan hörppy konjakkia ja horjahdetaan silloin tällöin aaltojen voimasta. Täällä aurinko kiertää perunapellon päästä päähän ja siinä se ilta sitten onkin.
Huomenna vuorossa on Bukarest. Juna/bussimatka sinne tulee viemään lukuisia ekstratunteja. Asku johtaa ginirommissa 1-0, eli meikäläisellä viivästyksistä riippuen 3-6 tuntia aikaa korjata tilanne.
Lotta
Vehreiden kukkuloiden sylissä lepäävä 1800:n asukkaan Polsko Kosovo on täynnä mitä sydämellisimpiä persoonia. Viiksekäs herra on maalannut oman kuvansa hevosvaunujensa kylkeen. Pienin koskaan näkemäni traktori röhisee ohi vetäen perässään vaunua, joka on lastattu täyteen kuokat selässään hytkyviä mummoja. Kulkukoiria on kaikkialla ja toisensa ohittaessaan ne vaihtavat viheliäisiä katseita. Aasit seisovat tienvarsilla yhtä paikallaan kuin ilma.
Kaupunkielämän jälkeen mukautuminen pikkukylän rytmiin vei päivän. Eilisilta meni pysähtyneisyyteen totutellessa, tämä päivä siitä nauttiessa. Olo on kuin Kyllikki Villan matkakirjoissa. Niissä istutaan laivan hyteissä päiviä, seurataan valon vaihtumista, nukahdetaan ja herätään, otetaan hörppy konjakkia ja horjahdetaan silloin tällöin aaltojen voimasta. Täällä aurinko kiertää perunapellon päästä päähän ja siinä se ilta sitten onkin.
Huomenna vuorossa on Bukarest. Juna/bussimatka sinne tulee viemään lukuisia ekstratunteja. Asku johtaa ginirommissa 1-0, eli meikäläisellä viivästyksistä riippuen 3-6 tuntia aikaa korjata tilanne.
Lotta
maanantai 6. kesäkuuta 2011
BULGARIA
Ensimmäinen etappi: Sofia takana! Seuraava stoppi on Polsko Kosovo, katso kartta:
View Sohvilla surffausta in a larger map
View Sohvilla surffausta in a larger map
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Lähtemisen keveydestä
Muistan sen hetken, kun tajusin lähtemisen yksinkertaisuuden. Kymmenen vuotta sitten lukion päättäneenä muutin kotikaupungista Helsinkiin opiskelemaan. Oli heinäkuun loppu ja minulla oli liikaa päällä. Ensimmäistä kertaa juna-aseman tiskillä ostin, vahvalla Itä-Suomen murteella, pelkän menolipun. Seisoin asemalaiturilla mankka toisessa, jukkapalmu toisessa kädessä ja ihmettelin lähtemisen helppoutta; sen kun ilmoittaa minne haluaa mennä, astuu kulkupelin kyytiin ja vilkuttaa saattajille.
Vuosia myöhemmin läpikävin samansuuntaisia ajatuksia Andalusiassa. Kolmen viikon roadtripillä vietin ainoana ajokortittomana tunteja vuokra-auton takapenkillä uimapatjan kyljessä ja tuijotin haltioituneena karuja vuoria ja hoikkavartisia, valkeita tuulimyllyjä. Lonely Planet suttaantui alati vaihtuvista suunnitelmista ja vuoroaamuin joku porukasta kömpi hostellin respaan mumisemaan: "Una noche mas". Ajattelin, että kyse on valinnoista, ei mistään sen kummemmasta. Sitä voi joko jäädä tai lähteä, aina pään päälle löytyy katto, aina tie vie jonnekin.
Matkustamisen ei silti täydy olla pelkästään yksinkertaista, vaikka lähteminen filosofialtaan sitä olisikin. Tunnen vastenmielisyyttä lukiessani matkareportaaseja, joista on kiillotettu pois kaikki se päivittäinen kömpelyys, joista reissaaminen koostuu. Reissaaminen on myös ongelmia ja niiden ratkaisuja. Hutilyöntejä ja ylimitotettuja tunnereaktioita. Pakettiin kuuluu se, että etsii öisessä kaupungissa kartta täristen majapaikkaa ja pelkää autioilla kaduilla omien kenkien kiviseinistä kimpoilevaa kopinaa. Tai se, että paikallinen kauppias viilaa linssiin 6-0. Hyvin todennäköisesti tulee myös riideltyä matkakumppanin kanssa, podettua ankaraa syyllisyyttä länsimaalaisuudestaan ja/tai stressattua bussista myöhästymisestä aivan liikaa. Sellaista se on. Elämä on elämää kaikkialla, myös matkalla.
Lauantaina alkava Mustanmeren turnee tulee väistämättä sisältämään ylä-ja alamäkiä. Sisällä kytee miellyttävä polte. Jännittää, miten ihmiset suhtautuvat kameroihin ja säilyvätkö ne tallessa? Onko Delta Dunariilla suuria hämähäkkejä? Kestävätkö polvet rinkan painoa? Miten päättyy Istanbuliin järjestetty Suomi-Turkki jalkapallo-ottelu? Miten on mahdollista omaksua bulgarialainen tapa nyökätä "ei":n merkiksi ja pudistaa päätään tarkoittaessaan "kyllä"? Miltä tuntuu leijua kuumailmapallossa Kappadokian yllä?
Suunnitelmat tulevat muuttumaan useasti, säätöä piisaa. Kiperät tilanteet ratkotaan kolikkoa heittämällä. Lähtemisessä itsessään ei kuitenkaan ole mitään sen kummempaa, kuin ehtiä huomisaamun 615:een. Ja aina pitää muistaa vilkuttaa saattajille.
Lotta
Vuosia myöhemmin läpikävin samansuuntaisia ajatuksia Andalusiassa. Kolmen viikon roadtripillä vietin ainoana ajokortittomana tunteja vuokra-auton takapenkillä uimapatjan kyljessä ja tuijotin haltioituneena karuja vuoria ja hoikkavartisia, valkeita tuulimyllyjä. Lonely Planet suttaantui alati vaihtuvista suunnitelmista ja vuoroaamuin joku porukasta kömpi hostellin respaan mumisemaan: "Una noche mas". Ajattelin, että kyse on valinnoista, ei mistään sen kummemmasta. Sitä voi joko jäädä tai lähteä, aina pään päälle löytyy katto, aina tie vie jonnekin.
Matkustamisen ei silti täydy olla pelkästään yksinkertaista, vaikka lähteminen filosofialtaan sitä olisikin. Tunnen vastenmielisyyttä lukiessani matkareportaaseja, joista on kiillotettu pois kaikki se päivittäinen kömpelyys, joista reissaaminen koostuu. Reissaaminen on myös ongelmia ja niiden ratkaisuja. Hutilyöntejä ja ylimitotettuja tunnereaktioita. Pakettiin kuuluu se, että etsii öisessä kaupungissa kartta täristen majapaikkaa ja pelkää autioilla kaduilla omien kenkien kiviseinistä kimpoilevaa kopinaa. Tai se, että paikallinen kauppias viilaa linssiin 6-0. Hyvin todennäköisesti tulee myös riideltyä matkakumppanin kanssa, podettua ankaraa syyllisyyttä länsimaalaisuudestaan ja/tai stressattua bussista myöhästymisestä aivan liikaa. Sellaista se on. Elämä on elämää kaikkialla, myös matkalla.
Lauantaina alkava Mustanmeren turnee tulee väistämättä sisältämään ylä-ja alamäkiä. Sisällä kytee miellyttävä polte. Jännittää, miten ihmiset suhtautuvat kameroihin ja säilyvätkö ne tallessa? Onko Delta Dunariilla suuria hämähäkkejä? Kestävätkö polvet rinkan painoa? Miten päättyy Istanbuliin järjestetty Suomi-Turkki jalkapallo-ottelu? Miten on mahdollista omaksua bulgarialainen tapa nyökätä "ei":n merkiksi ja pudistaa päätään tarkoittaessaan "kyllä"? Miltä tuntuu leijua kuumailmapallossa Kappadokian yllä?
Suunnitelmat tulevat muuttumaan useasti, säätöä piisaa. Kiperät tilanteet ratkotaan kolikkoa heittämällä. Lähtemisessä itsessään ei kuitenkaan ole mitään sen kummempaa, kuin ehtiä huomisaamun 615:een. Ja aina pitää muistaa vilkuttaa saattajille.
Lotta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)