Kuninkaallinen kaipuu

Niin se on, Kate sai Williaminsa ja William Katensa. Lontoo oli kaunis, ihmiset iloisia ja vettäkään ei satanut, täydellistä siis. Iski ikävä, haluan takaisin kotikaupunkiini... koska en sinne nyt kuitenkaan lähde takaisin, päätin tehdä Lontoo-listan paikoista, joista minulle tulee hyvä mieli.



GREENWICH

Greenwichin puisto avautuu mahtavasti korkealta kukkulalta, josta näkyy koko kaupunki. Ota mukaan eväät, pari pulloa roseeta ja jotain luettavaa. Leppoisa iltapäivä suurkaupungin syleilyssä taattu. Kukkulan päällä seisoo myös Royal Observatory. Observatorio rakennettiin vuonna 1675, kuningas Charles II:n tilauksesta. Vuonna 1884 Washingtonissa pidetyssä kansainvälisessä kokouksessa sovittiin Greenwichin pituuspiiri (Prime Meridian) yhteiseksi 0-longitudiksi. Samalla sovittiin Greenwichin aika, eli GMT, maapallon aikavyöhykejärjestelmän perustaksi. Greenwich tarjoaa siis jokaiselle jotakin, vähän kulttuuria ja historiaa, suurkaupungin hulinaa sekä leppoisaa hengailua. Paikalle pääsee kätevästi bussilla/tubella tai botskilla, joka lähtee Westminsteristä pysähtyen Tower Bridgen luona, joten voit hypätä kyytiin kummalla pysäkillä tahansa. Tarkat tiedot löydät TFL Transport for London sivuilta.



BERMONDSEY STREET

Minun entinen asuinalueeni ja mielestäni Lontoon ihanimpia pikkukyliä suurkaupungin sisällä. Lähin pysäkki on London Bridge (SE1). Eteläpuolen uloskäynti ja Bermondsey Street on 10min kävelymatkan päässä. Kartta käteen, siitä saattaa olla tässä tilanteessa apua, jottei mene kadut sekaisin. Bermondsey Streetillä on pari ihanaa ravintelia joissa on käytävä: Village East, minun muistini mukaan parhaimpia drinkkejä ikinä, varsinkin Bloody Mary, namnam, ah! Woolpack, pubiruokaa ja salainen beergarden, sekä The Garrison, jolla sama omistaja kuin Village East -putiikilla. The Garrison on lähigastropubi, eli naapureiden kohtauspaikka, aina tapaa tutun ja tarjoilijat ovat ystäviä, joiden kanssa juodaan drinksuja sulkemisajan jälkeen.



YOUNG VIC

Joen eteläpuolella jatketaan. Bermondsey Streetiltä pääsee kätevästi käppäillen läpi Borough Marketin, Tate Modern, Waterloon lähistölle, the Cut -kadulle, jolla on monta ihanaa gastropubia sekä Young Vic ja Old Vic teatterit. Young Vicin lavalla ovat uransa aloittaneet ja esiintyneet mm. Joseph Fiennes ja Sir Ian McKellan (näin siis muistini mukaan / jos tieto väärää niin “don't shoot the messenger”). Suosittelen nettisivun tsekkailua, liput reilusti halvempia kuin muissa teattereissa ja omat kokemukseni ovat olleet erityisen positiivisia. Lisänä myös, että teatteriin voi viedä lasillisen viiniä, jos siltä tuntuu. The Cut -kadulta löytyy myös gastropubi Anchor and Hope. Varaa paikkasi ajoissa, sillä paikkoja vähän ja pubi on erityisen suosittu maukkaan ruokansa ansiosta. Jos et halua syömään, mene toki drinksulle, he tarjoilevat myös old school -drinkkejä (kultainen 20-luku ja Hercule Poirot) kuten “Sidecar”, joka on harvinaista herkkua, suosittelen!



LA PERLA, COVENT GARDEN

Tämä oli pakko laittaa listaan. Covent Garden, eli turistihelvetti jota vihaan, omaa salaisia drinksupaikkoja. La Perla nyt vaan sattuu olemaan yksi niistä, muista en taida edes tietää. La Perlaan olen vienyt monia ystäviä seuraavasta syystä: nachot maksaa pari puntaa ja margarita happy hour klo 16-19 on kuin maanpäällinen taivas. Paikka on pieni, joten jos haluat ajoissa paikan, edes jonkilaisen, mene paikalle ajoissa, koska 17 alkaa olla jo piukat paikat. Noukkaa itsellesi ja ystävällesi joko “pitcher” eli kannu tai puolikas sellainen, turhaan lasillisia otat, vannon että haluat maistaa kaikkia makuja ja palaat klassikkoversioon aina lopussa.





Seuraavia paikkoja kannattaa seurata jos olet lähdössä Lontooseen:

Wapping Project
tanssikeskus / galleria / ravintola
tämän uniikimmaksi ei tila muutu, vanha tehdas josta on tehty upeasti monikäyttöinen ja uniikki tila. Suosittelen!
http://www.thewappingproject.com/

Secret Cinema
Kerran kuukaudessa järjestettävä salainen, ilmainen elokuvanäytös, jonka paikkaa arvuutellaan nettivuilla annettavien vinkkien avulla. Rekisteröidy, niin saat tarkemmat lisätiedot. Lontoota parhaimmillaan.
http://www.secretcinema.org/

Banksy
Parasta on, kun Banksyn graffiti ilmaantuu kotiovesi eteen tai kun huomaat kävellessäsi että “oho, uusi Banksy-graffiti”. Jos kiinnostaa tarkempikin bongailu, niin tässäpä linkki: http://www.crashpadder.com/blog/2010/05/13/top-10-banksy-locations-london/



RAILAKASTA VAPPUA!


Maria

Käärmetanssia ja vapaamuurareita

Dayton on hämmentävä paikka. Pieni Keskilännen kaupunki Ohiossa herää henkiin lauantaina, kun Oregon Districtin kuppiloista alkaa kuulua live-musiikkia. Eksyin alkuillasta ensin heavy metal -baariin, mutta siitä hyvin pian mikroshortseissa pihalla notkuva puutarhanhoitajamimmi (joka muuten edgaa, eli vetää ihmisten ruohokenttien reunat siistiksi ruohonleikkauksen jälkeen. Täällä päin Jenkkejä ollaan fanaattisia ruohonleikkureita.) ohjasi minut ja matkaseurueeni hilpeään homobaariin. Alakerran lavalla paljettistringinen drag-artisti pyöritti kurvejaan oikea käärme lanteillaan Michael Jacksonin tahtiin, ylhäällä letkis-tyyliset ihmisjunat tanssivat intiimisti r'n'b:a... (Katso aikaisemmin julkaistut kuvat TÄÄLTÄ.)


Täysin toisenlainen todellisuus aukeaa päiväsaikaan vapaamuurareiden temppelissä, Ohio-joen toisella puolen.


(Temppelin rakennussuunnitelmia ja vanhoja lehtileikkeitä)


Yksi uusista tutuistani on vapaamuurari, joten tuppauduin kierrokselle heidän temppeliinsä.


(Vapaamuurareiden symboliikkaa)


Toisin kuin Kasarmitorilla, daytonilaistemppeli komeilee selvänä maamerkkina kaikille, jotka kaupunkiin eksyvät. Muurarit ovat varakkaita ja näkyviä seurapiiriherroja, jotka eivät pidä osallisuuttaan veljeskuntaan lainkaan salaisena.


(Entisiä vapaamuurareita)


Päin vastoin, myös oma tuttavani oli suunnattoman ylpeä saadessaan esitellä muurareiden käsittämättömän hienoja fasiliteetteja ulkomaalaiselle vieraalleen. Kaikkia huoneita en kuitenkaan nähnyt. "We are a society with secrets, but not a secret society". Naisille on muuten olemassa Eastern Star.




Sissi


Dayton, Ohio

Lotta ja 3 asiaa

THE NATIONALIN BOXER-levy

Parasta pyöräilymusiikkia Mester utcalta Akacfa utcalle. Vanha ystävä sanoi teinivuosina, ettei koskaan opettele hyvän levyn kappaleiden nimiä, koska siten levyssä säilyy tietty ennalta-arvaamattomuus. Olkoon vaikka kuinka yläastelogiikkaa, tämän levyn kohdalla olen pitänyt siitä kiinni.

RETIISIT

Unkarilaiset retiisit on ainoastaan raikkaita, ei liian kitkeriä. Teatteria vastapäätä on kauppahalli, jonka sisäpihalla ylimeikattu mummo katkoo retiisinipusta nuupahtaneet varret ja arvostaa tasa-rahaa.

IKÄVÄ

Matkustaminen olisi turhaa, jollei olisi ketään, jota kaivata.


Unkarista, Lotta

Marian kolmonen

PASHA
Pääsiäinen ja pasha. Niin se vaan on, että meidän perheessä se on sellainen kombinaatio, että ilman yhtä ei sitä toistakaan. Äidin pasha on parasta, resepti vuodelta nakki ja peruna.

SININEN UNI
Katsoin juuri ulos ja siellä oli mitä hienoin sininen hetki. Siitä tuliki iki-ihana kappale mieleen, jota en ole kuullut ikuisuuksiin, Sininen Uni.

BANAANI
Tänään kaupassa katsoin kaihoisasti mehukkaita banskuja, mutta se on nyt niin, että olen tehnyt tässä diagnoosin, että niitä kavereita ei meikäläinen enää voi napostella, mikä lie allergia kun maha paisuu fudispalloksi.







Helsingissä, Maria

DAYTON / OHIO

En tiedä, oliko pelottavampaa olla katsojana tanssilattialla vai käärmeen kanssa lavalla!






Terveisin Daytonista, Ohiosta Sissi

Merikilpikonnia bongailemassa

Tänä pitkäperjantaina on tullut tapitettua maailmaa lähinnä sohvaperspektiivistä kanavasurffauksen parissa. Teemalta tuli alkuillasta Kravun kääntöpiiri jossa tutustuttiin mm. Omanin merikilpikonnien elämään. Valtavat merikilpikonnat nousevat öisin merestä munimaan autioille rannoille. Siitäpä tuli mieleen parin vuoden takainen ilta Meksikossa.



Oltiin Etelä-Meksikossa Oaxacan biitseillä, pienessä kylässä nimeltään San Augustinillo. Päivä oli kulunut täydellisesti Irjan ja paikallisen Lidon kanssa. Snorklattiin, uitiin, suhattiin camionetalla naapurikylään syömään ja vaan relailtiin. Oli kovin rentoa ja ihanaa, eikä kiirettä mihinkään. Juuri sellaista millaista matkoilla pitää ollakin.



Illan tullessa Lido ehdotti, että lähdetään bongaamaan öisin rannalle nousevia merikilpikonnia. Haettiin fikkarit ja käytiin kiskasta ostamassa matkaevääksi pullollinen mezcalia ja valittiin suunnaksi hiljainen ranta. Käveltiin aikamme rantaa edestakaisin ja kovasti yritetiiin nähdä merikikilpikonnia tai edes niiden jälkiä. Lopulta istuimme alas ja jäimme odottamaan niitä merestä nousevaksi, fikkarilla rantaaviivaa kohti suunnaten. Tähtitaivas oli uskomattoman kirkas, aallot löivät rantaan ja oli jotenkin maaginen tunnelma. Naukkailtiin mezcalia ja espanjankielentaito kehittyi kovaa kyytiä. Mulla oli kamera mukana ja innostuttiin tekemään taidetta ja ottamaan pitkänvalotuksen kuvia. Ts. yksi kerrallaan "piirrettiin" taskulampulla ilmaan kuvioita, valotusajan ollessa useita sekunteja. Kuvista tuli hienoja. Lopulta mezcal loppui ja päätimme lähteä rannalta pois ja nukkumaan.



Noustessamme hiekalta ylös huomasimme valtavat merikilpikonnanjäljet ympärillämme. Kilppari oli ilmeisesti huomannut erikoisen valoilmiön, noussut merestä, tullut moikkaamaan meitä, kiertänyt meidän ympäri vain metrin päästä, todennut seuran olevan hieman sisäänpäinkääntynyttä ja päättänyt lähteä takaisin mereen.



Asku

"The world is your oyster" eli maailma on sun katkarapu

Facebook on ihmeellinen asia. Jokin aika sitten, kärsiessäni
suunnattoman suuresta matkakuumeesta kirjoitin statukseeni kysymyksen:
Jos voisit matkustaa minne vain, minne matkustaisit? Kommentit olivat
riemastuttavia, tässä muutama:

"Kiina ja Saturnus",
"Hogwarts",
"Severnaja Zemlja, Russia's far north",
"Socotra / Yemen and Cocora / Colombia",
"Victorian London",
"tour in France, four girls roadtrip from Paris to St Tropez,
cathedral tour in England, historical Egypt, Tibet, Madagaskar,
Madeira and a tour in the Milky Way and other galaxies - to boldly go
where no man has gone before!"
"back to the future"

Eräs paheistani on ikuisesti unelmoida vapaudesta ja mahdollisuudesta ostaa lippu ja lähteä noin vaan, juuri niin kauas tai lähelle kuin ikinä haluan. Vaan jos mahdollisuudet olisivat rajattomat, osaisinko valita määränpäätä ja millä perustein sen tekisin, valinnanvara kun näyttää olevan loputon? Lähtisinkö metsästämään lomapaikkaa, josta voisin rinta rottingilla kehuskella: “minäpä kävin siellä missä sinä et ole ikuna käynyt, eikä muuten kaveriskaan, eikä varmaan kukaan muukaan tutuistasi” vai olisiko tärkeämpää huoleton "all inclusive" -hotellipaketti, jolloin varmasti saisin heitettyä aivot narikkaan ja levättyä? Matkailu on luonnollisesti vuosien saatossa muuttunut. Internet on tuonut maailman tähän ja nyt, välimatkat ovat dramaattisesti lyhentyneet ja Thaimaan upean rantsun hiekka talvisessa Suomessa on lähes käsin kosketeltavaa. Facebookin “newsfeed” -osio tiedottaa meitä siitä kuinka joku tuttu on juuri saapunut eksoottiselle saarelle, lähtenyt Pariisiin, palannut vuoden reppureissulta kotiin... matkakateus iskee kuin pesäpallomaila päähän: miksi nuo, mutten minä? Matkustamisesta, sen luomasta vapaudesta ja ihanuudesta, on jossain tässä välissä huomaamattomasti tullut arkielämän stressielementti ja jonkin sortin elämän
"saavutusmittari" (keksin sanan muuten juuri äsken). Ehkä olen itse luonut itselleni kuvitelman siitä, kuinka olennainen osa matkustaminen ja uuden kokeminen on identiteettiäni näin maailmankansalaisina. Tässä todettakoon siis, että keittämäni stressisoppa on aivan turhaa ja maistuukin tosi pahalta. Olen muuten aina ihmetellyt sanontaa: The world is your oyster! Miten maailma voi olla kenenkään osteri? En ymmärrä, joten lanseeraan heti oman muunnellun versioni:

Maailma on sun katkarapu (tai joku muu merenelävä)!




Pääsiäspyhiä odotellen,

Maria

Helsinki

Askun 3 juttua

Passi

Eilisten vaalitulosten jälkeen toivoisin voivani käyttää sitä mahdollisimman pian.

Fillari

Paras tapa liikkua Helsingissä. Mulla on uusi pyörä, jolla suhaan paikasta toiseen. Se on harmaa väriltään ja sen etulavassa kulkee tarvittaessa mukana niin katusoittovahvistin, sixpack kuin futiskamatkin.

Juustopallerot

Takuuhyviä. Niillä on myös kiva heitellä pöydän toisella puolella istuvaa Mariaa.

Asku, Helsinki

Pieniä hetkiä Unkarista

Lotan fiiliskuvia Unkarista, tarinoita myös pian! Hyvää alkavaa viikkoa!







kuvat Lotta

Palak paneeria ja kalifornialaista viiniä Ohiossa

Yövyin intialaisen perheen luona, joka on asunut yli 20 vuotta USA:ssa. Mies tuli aikoinaan Intiasta opiskelemaan ja jäi tänne. Vaimo seurasi perässä ja alkoi heti työskennellä isossa firmassa, tytär jäi kuudeksi vuodeksi isovanhemmilleen Intiaan. Nyt lapset ovat valmistuneet ja vanhemmat asuvat suuressa talossa kahdestaan, vaimon työpöytä vaatehuoneessa. Yhden oven takaa paljastuu tulsi-kasvi ja kotialttari sivoineen, krishnoineen ja hanumaneineen. Myös kuningassängyn vieressä on pieni alttari.

Aamulla juodaan intialaista chaita, jota siivittää Baba Ram Devin päivittäinen meditaatiotunti. Gurun lisäksi myös intialaiset isäntäni kertovat minulle hallitun hengityksen ja säännöllisen sierainhuuhtelun merkityksestä päivittäisessä terveydenhuollossa. Illalla he valmistavat mitä herkullisinta palak paneeria ja tarjoavat kalifornialaista punaviiniä (ja coca-colaa). On mielenkiintoista tarkastella, miten intialainen ja jenkkikulttuuri fuusioituvat toisiinsa molempien säilyttäessä tyypilliset ominaispiirteensä.


Sissi

Cincinnati, Ohio

TERVETULOA!

Jipii! Tervetuloa tänne meidän blogiin! Miten oiva päivä julkaista tämä blogi, ulkona paistaa vihdoinkin aurinko, lumi sulaa ja virtaa vetenä pitkin teitä, hiekka pöllyää, aivastuttaa, on kevät! Samaan aikaan matkakuume kutkuttaa masussa ja lentoyhtiöiden nettisivut ovat kuumassa käytössä. Meistä kaksi on jo matkalla, Sissi rapakon toisella puolella Amerikassa ja Lotta Unkarissa, joten pitemmittä puheitta: TERVETULOA ja nautinnollisia lukuhetkiä! Me jäämme myös innolla odottelemaan teidän ajatuksia matkailusta ja muista arkipäivää ilahduttavista asioista!

Ikuisesta kesästä unelmoiden ja perjantaista iloiten,

Maria

Helsinki