Saavuimme reissun viimeiseen maahan, Egyptiin lautalla Jordaniasta Siinaille. Puolityhjän laivan kannelta tähystellessä neljään eri maahan, Saudi-Arabiaan, Israeliin, ja kahteen edellä mainittuun, suonissa kohisi valtava rohkeuden tunne: "Tässä sitä nyt saavutaan vesiteitse Afrikkaan! Ei pysähdytä koskaan! Nokka kohti syvintä Kongoa ja menoks!" Liikkeen tuntu hyydähti Siinain ylivoimaiseen raukeuteen. Ilma leijui paikallaan +40-asteisena, beduiinimummot polttelivat jointtejaan hökkeleidensä varjoissa, palmut huojuivat ja kamelit maleksivat pitkin Punaisenmeren rantaviivaa. Aivot hyydyttävässä paahteessa ei jäänyt muita vaihtoehtoja, kuin maata, uida ja seurata silmät puoliummessa, kuinka Siinai leijui omassa, eristäytyneessä kuplassaan pysähtyneestä päivästä toiseen.
Suora leikkaus kaaottiseen Kairoon herätti horroksesta. Matkan viimeiset päivät vietimme Josephin parvekkeella tähyillen Tahririn aukiolle kokoontuvaa miljoonan mielenosoittajan massaa, kuunnellen megafoneihin ärjyviä huudattajia ja lukien hyytäviä kuvauksia mielenosoituksissa viime aikoina tapahtuneista länsimaalaisten naisten joukkoraiskauksista. Joseph, piinkova vallankumousaktivisti, varoitteli meitä toistuvasti menemästä kameran kanssa kadulle, jopa ilman sitä tilanne voisi sekunneissa kääntyä uhkaavaksi. Presidentti Mursin astuessa vannomaan virkavalaansa uskaltauduimme kuitenkin kameratta ihmismassan reunalle, mahdollisimman lähelle rakennuksia, pukeutuneena mahdollisimman peittäviin vaatteisiin. Silloin pelotti.
Lukuunottamatta hetkeä Tahririlla, en koko matkan aikana pelännyt kertaakaan. Kaikissa maissa, jokaisella sohvalla tunsin olevani turvassa. Yöpyminen tuntemattomien ihmisten kodeissa on korkeintaan täynnä jännitystä, uteliaisuutta, lämpöä ja huumoria, muttei pelkoa. Kaikkien tapaamiensa ihmisten kanssa ei tule yhtälailla toimeen, mutta kotimajoitus on sen verran lämmin ele, että jokaista hostia ainakin pyrkii ymmärtämään parhaansa mukaan. Ja, niin kulunut kuin tämä huomio jo onkin, ihmiset ovat kaikkialla hämmentävän samanlaisia.
Kiitos ja kumarrus Sohvasurffaus 2012! Matkustaminen on parhaimmillaan sitä, että unohtaa pelätä.
Lotta
